Leijonankita, Antirrhinum majus Leijonankita, Antirrhinum majus Leijonankita, Antirrhinum majus Pikkuleijonankita, Misopates orontium Pikkuleijonankita, Misopates orontium Pikkuleijonankita, Misopates orontium

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kissankita

Chaenorhinum minus

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi haarova, nystykarvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vaaleanvioletti, n. 8 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, avonieluinen, kannuksellinen. Kannus pussimainen, 1,5–2,5 mm pitkä. Verhiö 5-liuskainen, liuskat kapeita. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Alimmat lehdet vastakkain, ylemmät kierteisesti, lyhytruotisia. Lapa tasasoukka–pitkulaisen puikea, tylppäkärkinen, karvainen.
  • Hedelmä: 3–6 mm pitkä, 2-reikäisesti avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Teollisuus- ja lastausalueet, joutomaat, ratapihat, tienvarret, kiveyksien raot, puutarhat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Pikkuruinen kissankita on löytänyt tilaa jopa kaikkein karuimman tuntuisista paikoista: kaupunkien kivilaattojen saumoista ja asfaltin raoista, ratapihoilla betonin halkeamista ja sorakasoilta. Kissankita on kotoisin Suomea etelämpää Euroopasta ja Lounais-Aasiasta. Se on tullut meille monien eri ihmistoimintojen kylkiäisenä, ainakin painolastimaassa, rahdin joukossa, sotaväen huoltokuljetuksissa ja kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmista omille teilleen karanneena. Se on edelleen suhteellisen harvinainen, mutta näyttää laajentavan levinneisyyttään verkkaisesti esimerkiksi junaliikenteen mukana.

Pienen ja melko huomaamattoman kasvin nimeäminen kissankidaksi on ehkä hieman liioittelevaa, mutta siitä voi päätellä kasvin olevan sukua koristekasvina suositulla leijonankidalle (Antirrhinum majus), jota saattaa satunnaisena tavata Suomessakin kukkapenkeistä joutomaille levinneenä. Aikaisemmin kasvit luettiin samaan sukuun, jolloin kissankita tunnettiin pikkuleijonankitana. Samalla kun kasvi vietiin omaan sukuunsa, sen suomenkielinen nimikin uusittiin korostamaan kantajansa kukkien pienuutta. Vapautunut nimi puolestaan kierrätettiin toiselle lajille – myös nykyisen pikkuleijonankidan (Misopates orontium) saattaa tavata luonnostamme satunnaisena tulokkaana. Kissankita on läheistä sukua kannusruohoille (Linaria), joiden kanssa se on aikoinaan ollut samassa suvussakin. Meikäläisistä lajeista sen erottaa jo vaatimattoman kokonsa puolesta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page