Leijonankita, Antirrhinum majus Leijonankita, Antirrhinum majus Leijonankita, Antirrhinum majus Pikkuleijonankita, Misopates orontium Pikkuleijonankita, Misopates orontium Pikkuleijonankita, Misopates orontium

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kissankita

Chaenorhinum minus

  • Nimi myös: Pikkukissankita
  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Suku: Kissankidat – Chaenorhinum
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi haarova, nystykarvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vaaleanvioletti, n. 8 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, avonieluinen, kannuksellinen. Kannus pussimainen, 1,5–2,5 mm pitkä. Verhiö 5-liuskainen, liuskat kapeita. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Alimmat lehdet vastakkain, ylemmät kierteisesti, lyhytruotisia. Lapa tasasoukka–pitkulaisen puikea, tylppäkärkinen, karvainen.
  • Hedelmä: 3–6 mm pitkä, 2-reikäisesti avautuva kota. Siemen selväharjuinen.
  • Kasvupaikka: Teollisuus- ja lastausalueet, joutomaat, ratapihat, tienvarret, kiveyksien raot, puutarhat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Pikkuruinen kissankita on löytänyt tilaa jopa kaikkein karuimman tuntuisista paikoista: kaupunkien kivilaattojen saumoista ja asfaltin raoista, ratapihoilla betonin halkeamista ja sorakasoilta. Kissankita on kotoisin Suomea etelämpää Euroopasta ja Lounais-Aasiasta. Se on tullut meille monien eri ihmistoimintojen kylkiäisenä, ainakin painolastimaassa, rahdin joukossa, sotaväen huoltokuljetuksissa ja kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmista omille teilleen karanneena. Se on edelleen suhteellisen harvinainen, mutta näyttää laajentavan levinneisyyttään verkkaisesti esimerkiksi junaliikenteen mukana.

Kissankita on läheistä sukua kannusruohoille (Linaria), joiden kanssa se on aikoinaan ollut samassa suvussakin. Meikäläisistä kannusruohoista kissankidan erottaa jo vaatimattoman kokonsa puolesta.

Isoleijonankita & Pikkumirrinkita

Antirrhinum majus & Misopates orontium

Pienen ja melko huomaamattoman kasvin nimeäminen kissankidaksi on ehkä hieman liioittelevaa, mutta nimestä voi päätellä kissankidan olevan sukua koristekasvina suositulle (iso)leijonankidalle, jota saattaa satunnaisena tavata Suomenkin luonnossa kukkapenkeistä joutomaille levinneenä. Aikaisemmin nämä lajit luettiin samaan sukuun. Kolmannenkin ‘kitalajin’, pikkumirrinkidan (pikkuleijonankita) saattaa tavata luonnostamme satunnaisena tulokkaana.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page