© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Konnanleinikki

Ranunculus sceleratus

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi yleensä pysty, paksuhko, ontto, runsashaarainen, ei nivelistä juurehtiva (vertaa rantaleinikki, R. reptans ja ojaleinikki, R. flammula), uurteinen, kalju tai yläosasta karvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaalean- tai vihreänkeltainen, 6–10 mm leveä; terälehtiä 5, noin verholehtien pituisia. Verholehtiä 5, taakäänteisiä, kalvolaitaisia, karvaisia. Kukkapohjus karvainen, hedelmävaiheessa erityisen korkea. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto yleensä harsu, runsaskukkainen viuhko.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodillisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen, möyheä, kalju, kiiltävä, leveän suippotyvinen–herttatyvinen, 3-liuskainen, liuskat edelleen 2–3-liuskaisia–hampaisia. Varsilehtien lapa 3-liuskainen, liuskat kapeita, ylimpien lapa liuskaton, tasasoukan suikea, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: Soikea, kalju, ryppyinen, 0,7–1,2 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,05–0,15 mm pitkä, suora ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Märät maat tai matalat vedet, allikot, ojat, lätäköt, lintuluotojen kalliolammikot, laidunrannat, navettojen liepeet, lanta-altaat, likavesien purkupaikat, kaatopaikat.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Konnanleinikki on useimmista leinikeistämme poiketen yksivuotinen. Typpipitoista alustaa rakastavan lajin alkuperäisiä kasvupaikkoja lienevät lounaissaariston lintuluotojen lokinlannan rehevöittämät kalliolammikot, rannikolle ajautuneen rakkolevän muodostamat hauruvallit ja rehevien jokisuiden liejuiset tulvasärkät. Vähitellen laji on vallannut Suomea yli vyötärön mitan, hakeutuen ihmisvaikutteisille kasvupaikoille viemäriojien varsille ja karjapihojen lantavesilätäköihin.

Konnanleinikki on myrkyllisin leinikkimme. Se sisältää runsaasti sukunsa nimikkoglykosidia, ranunkuliinia. Leinikkimyrkytyksen ensimmäisiä oireita ovat ruuansulatushäiriöt; elimistöön imeytynyt myrkky aiheuttaa huimausta ja kouristuksia, suuret annokset voivat johtaa hengityksen ja verenkierron pysähtymiseen. Leinikit maistuvat niin ihmisen kuin karjankin suussa pahalta, joten konnanleinikki saa yleensä kasvaa rauhassa.

Konnanleinikin sisältämä ranunkuliini voi aiheuttaa pahojakin iho-oireita. Ennen nykyaikaista sosiaalihuoltoa kerjäläisten kerrotaan tehostaneen säälittävää ulkomuotoaan polttamalla konnanleinikin versoilla kasvoihinsa rakkuloita ja haavoja. Samalla keinolla on tiettävästi yritetty keplotella myös vapautusta varusmiespalveluksesta. Konnanleinikkiä ei kuitenkaan ole omistettu lurjuksille eikä roistoille – konna tarkoittaa lajinimen yhteydessä sammakkoa, sillä laji viihtyy sammakkoeläinten suosimilla märillä paikoilla niin kuin sammakonleinikkikin.

Sammakonleinikki

Ranunculus reptabundus

Harvinainen, silmälläpidettäväksi määritelty sammakonleinikki muistuttaa kovasti konnaleinikkiä, mutta on jonkin verran pienempi ja rennompi. Molemmat ovat yksivuotisia, sammakonleinikki kuitenkin usein ylitalvinen. Sammakonleinkin hedelmystö ei ole niin pitkulainen kuin konnanleinikillä ja sen ylimmät varsilehdet ovat leveämpiä. Yhteisillä paikoilla lajit voivat risteytyä. Myös sammakonleinikki kuuluu konnanleinikkiryhmään.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page