© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kurjenjalka

Comarum palustre

  • Lat. synonyymi: Potentilla palustris
  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko puutunut, suikertava, haarova. Harvoja kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi koheneva–pysty, karvainen, usein punertava.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, mustanpunainen, pieni; terälehtiä 6. Verhiö säteittäinen, ruskeanpunainen–sinipunainen, 20–30 mm leveä, yhdislehtinen, 6-liuskainen, teriötä paljon isompi. Ulkoverhiö usein vihreä. Heteitä n. 20, punaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto varsipäätteinen huiskilo.
  • Lehdet: Kierteisesti, melko lyhytruotisia, ylimmät lähes ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 2–3-parinen, päätölehdykällinen. Lehdykät suikeita, isohampaisia, päältä tummanvihreitä, alta vaaleanharmaita. Korvakkeet leveitä.
  • Hedelmä: Pallomainen, vaaleanruskea pähkylä, joita useita yhdessä. Kukkapohjus kukinnan jälkeen turpoava, hohkainen.
  • Kasvupaikka: Rantavedet, allikot, ojat, lätäköt, luhdat, korvet, märät suot.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Kurjenjalan suomalainen nimi luonnehtii harvinaisen osuvasti sekä kantajansa linnun jalanjäljen muotoisia varsilehtiä että vetisiä kasvupaikkoja. Kurjenjalan ominta ympäristöä ovat erilaiset kosteikot, joilla kurjetkin tunnetusti viihtyvät. Kasvi kurottaa usein versonsa rannalta veden päälle ja valtaa sieltä uutta kasvutilaa. Puolittain kelluvat juurakkolautat leviävät yhä laajemmalle, vangiten rannan puolelta valuvan mudan, liejun ja karikkeen haaviinsa. Kurjenjalan juurakkolautat kantavat jopa ihmisen painon petollisen hyllyvällä, upottavalla ja suokaasun hajuisella alustalla. Vähitellen kurjenjalkalautan sekaan alkaa työntyä rahkasammalia, liejuinen nevareunus valtaa yhä suuremman alan ja vähitellen lampi kasvaa pinnanmyötäisesti umpeen. Avoveden partaalla kasvunsa aloittanut kurjenjalka viihtyy hyvin umpeen soistuneessa luhdassakin ja säilyy elinvoimaisena vielä tervaleppäkorven vallatessa alkuperäisen lammen paikan.

Omalaatuisen ulkonäkönsä takia kurjenjalka on ainakin kukkivana helppo tunnistaa. Suomen kansakin on tuntenut kasvin hyvin, mistä kertovat sen monet kansanomaiset nimet. Kurjenjalka on yksi niitä kasvikunnan omalaatuisia edustajia, joita varten on jouduttu perustamaan oma pikkusukunsa: aikaisemmin hanhikkien (Potentilla) suureen sukuun kurjenhanhikki-nimellä viety kurjenjalka luokitellaan nykyisin erilliseen Comarum -sukuunsa. Kurjenjalan kukkapohjuksesta kehittyy kukinnan jälkeen hieman hohkaiseksi paisuva kelluke pähkylöille. Vielä ilmeisempiä erottavia tuntomerkkejä ovat kurjenjalan tummanpunaiset ja hanhikkien keltaiset kukat. Kurjenjalan ruskeanpunaisia verholehtiä erehtyy helposti luulemaan terälehdiksi – oikeat terälehdet ovat paljon pienemmät, kapeammat ja mustanpunaiset.

Mikähän perhonen ruudussa 2?

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä varmaa tietoa. Ja tästä uusi perhoskysymys.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page