© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lapinkuusio

Pedicularis lapponica

  • Heimo: Näivekasvit – Orobanchaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monimuotoinen ruoho. Juurakko suikertava, rönsyinen. Puoliloinen.
  • Korkeus: 15–25 cm. Varsi jäykkä, haaraton, yläosasta kaksipuolisesti niukkakarvainen, punaisenruskea.
  • Kukka: Teriö lähes vastakohtainen, kellanvalkoinen, 12–15 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, ruusuntuoksuinen. Ylähuuli sivuilta litteä, kärki jyrkästi alaspäin taipunut; alahuuli 3-liuskainen, jyrkästi alaviisto, sivulle kiertynyt. Verhiö 2-huulinen, 5-liuskainen, kalju. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto lyhyt, tiheähkö latvatähkä.
  • Lehdet: Kierteisesti; ruusukkeeton. Lehtilapa kapeanpuikea–tasasoukka, jokseenkin kalju, paksu, pariliuskainen, liuskat hampaisia.
  • Hedelmä: Munanmuotoinen, teräväkärkinen, ruskea, n. 14 mm pitkä, vino, toiselta sivulta avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Tunturikankaat ja -koivikot, myös kangasmetsät jokien ja purojen varsilla.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kuusioiden kukka tarjoaa pölyttäjille kovan pähkinän purtavaksi. Lapinkuusion kukan alahuuli on voimakkaasti sivulle kiertynyt, joten hyönteisille ei jää luontevaa laskeutumisalustaa. Vain taitavimmat hyönteiset pääsevät käsiksi teriöntorven pohjalla odottavaan meteen. Kuitenkin jopa Tunturi-Lapissa on koko joukko pölyttäjiksi sopivia kimalaisia, joita lapinkuusio houkuttelee kukkiinsa ruusumaisilla tuoksuaineillaan. Verraten harvat muut Lapin kasvit vetoavat hyönteisten hajuaistiin. Lapinkuusion siementuotanto jää kuitenkin usein heikoksi, mutta syy ei välttämättä ole pölytyksen tehottomuudessa. Satoa verottavat ennen muuta siemeniä syövät hyönteistoukat. Kuusioiden tehokkaasti suljettu kukka ei siis ehkä olekaan kehittynyt vaikeuttamaan niinkään pölyttäjien, vaan siementuholaisten sisäänpääsyä.

Sellaisina vuosina, jolloin tuholaiskannat ovat aallonpohjassaan, onnistuu lapinkuusionkin suvullinen lisääntyminen. Siemenet on tarkoitettu tunturin lintujen syötäväksi: esimerkiksi lapinsirkku tai pulmunen levittävät kasvia tehokkaasti pitkiäkin matkoja. Lapinkuusio on kuitenkin aina jokseenkin helppo löytää pohjoisimmasta Suomesta paljakoiden alaosista, tunturikoivikoista ja jopa havumetsävyöhykkeeltä Pelloa ja Rovaniemeä myöten. Vaikka siementuotanto epäonnistuisikin, kasvi leviää kasvullisesti pitkäikäisen ja voimakkaasti haarovan juuristonsa avulla ja säilyy hyvin vakaissa ympäristöissä. Lapinkuusio kuten muutkin kuusiot ovat puoliloisia, jotka kasvattavat imujuuria lähistöllä kasvavien isäntäkasvien juuristoon. Lapinkuusion tapauksessa tällaisia ovat ainakin vaivaiskoivu ja mustikka.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page