© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lapinlemmikki

Myosotis decumbens

  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 15–40 cm. Varsi koheneva–pysty, haarova, siirottavasti–pinnanmyötäisesti karvainen.
  • Kukka: Säteittäinen, 6–8 mm leveä. Teriö kirkkaansininen, yhdislehtinen, ratasmainen, 5-liuskainen, torvi verhiötä pitempi, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, noin puoleenväliin liuskoittunut, liuskat kapean kolmiomaisia; karvat kärjessä suoria, tyvellä runsaasti jäykkiä, siirottavia koukkukarvoja; hedelmäasteella verhiö 4–5 mm pitkä, avoin, hedelmyksineen kariseva. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; kukat yleensä tukilehdettömiä. Kukkaperä pinnanmyötäisesti karvainen, kukinnan jälkeen n. 2 kertaa verhiön pituinen.
  • Lehdet: Kierteisesti. Tyvilehdet ruodillisia, ruoti siipipalteinen; varsilehdet ruodittomia. Lapa suikea–vastapuikea, ehytlaitainen, karvainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, sileitä, n. 2 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Tunturikoivikot, lehdot, puronvarret, lähteiköt, letot.
  • Kukinta: Heinä-elokuu.

Lapinlemmikki kasvaa nimensä mukaisesti vain pohjoisimmassa Suomessa, mutta saattaa jäädä ahkeraltakin lapinkävijältä näkemättä. Turistien ja porojen polut kulkevat valtaosin kuivia kankaita pitkin: lapinlemmikille otollisempia kasvupaikkoja ovat lehtomaiset tunturikoivikot, puronvarret ja lähteiköt. Nämä paikat eivät ryteikköisinä tai märkinä, osin suorastaan ihmiselle kulkukelvottomina juuri houkuttele keskivertovaeltajaa. Kasveista kiinnostuneen luontoharrastajan kannattaa kuitenkin poiketa lupaavan näköisillä paikoilla reitiltään, sillä lapinlemmikki kuuluu alkuperäisten lemmikkiemme näyttävimpiin lajeihin.

Etelä-Suomen puutarhoista tuttu ja nykyään monin paikoin luonnossakin rehottava puistolemmikki (M. sylvatica) muistuttaa lapinlemmikkiä, mutta on yleensä vielä isokukkaisempi. Lisäksi sen verhiö on miltei tyveen asti liuskoittunut ja verhiön tyven koukkukarvat lyhyempiä. Yleensä tosin jo löytöpaikka antaa hyvän vihjeen lajinmääritykseen: puistolemmikkiä ei juuri napapiirin pohjoispuolella kasva.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page