Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio

Lapinorvokki

Viola biflora

  • Heimo: Orvokkikasvit – Violaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–12 cm. Varsi lehdekäs, haaraton.
  • Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, keltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 5, alimmassa lyhyt, tylppä kannus. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa, nuokkuvia, tuoksuvia.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa munuaismainen–leveän herttamainen, harvakarvainen, vaaleanvihreä. Korvakkeet puikeita–suikeita, ehyitä, tav. karvaisia.
  • Hedelmä: 3-liuskainen kota.
  • Kasvupaikka: Puronvarret, rantatörmät, lehdot, hetteiköt, lumimaat, paljakan niityt ja kankaat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Useimmat luonnonvaraiset orvokkimme ovat sinikukkaisia ja kaiken kaikkiaan toistensa näköisiä. Lapinorvokki on toista maata: sen tunnistaa välittömästi jo keltaisen teriön ja pohjoisten kasvupaikkojensa perusteella. Lapinorvokki koristaa kosteikkoja yleisenä Inarin Lapin pohjoispuoliskolla ja Luoteis-Enontekiöllä lievästi mereisen ilmaston alueella. Sisämaalapin mantereisilla alueilla se on jokseenkin harvinainen, eteläisimmät kasvupaikat ovat Ivalojoella, Pallastuntureilla ja Saariselällä rehevillä jokivarsiniityillä ja lehtomaisissa rantakuusikoissa.

Lapinorvokki saattaa olla hyvin runsas Lapin lehdoissa, mutta jää siellä usein huomaamatta kookkaampien kasvien joukosta. Näkyvimmillään se on ylätuntureitten paljakan matalakasvuisilla niityillä ja lumimailla, joissa maanpinta saattaa parhaaseen lapinorvokin kukinta-aikaan olla sen keltaisten kukkien täplittämä laajoilla aloilla. Kasvukauden ulkopuolella lapinorvokki kaipaa runsasta lumisuojaa: myöhään sulava lumi suojaa hallanarkaa kasvia myös Lapin kevään ja alkukesän epävakailta säiltä. Kosteiden, suojaisten ja varjoisten paikkojen kasvina lapinorvokki ei altistu ankarimmille luonnonvoimille. Se on moniin muihin pohjoisen kasveihin verrattuna hento: lehdet ovat miltei läpikuultavan ohuet ja varsi hauras.

Useimpien muiden orvokkien tapaan lapinorvokin siemenissä on rasvapitoinen lisäke, jonka tarkoitus on saada muurahaiset kanniskelemaan niitä mukanaan uusille kasvupaikoille. Lapinorvokin kasvupaikoilla ei paljon muurahaisia liiku ja sen levittäjinä taitavat toimia pääasiassa porot. Osa siemenistä säilyy itämiskelpoisina hankalasta matkasta porojen ruoansulatuskanavan läpi ja pääsee koettamaan onneaan uuden sukupolven kasvattamisessa. Kehittymiseen kukkivaksi kasviksi taimi tarvitsee ainakin kolme kasvukautta yöttömän yön valoa.

Violetin värinen ja kaksikukkainen

Lapinorvokin tieteellinen sukunimi viola perustuu väriin violetti ja lajinimi biflora tarkoittaa kaksikukkaista. Lapinorvokki on aina keltakukkainen ja useimmiten yksikukkainen. Useimpien orvokkien kukissa on violettia – hyväksytään sukunimi. Entäpä kaksikukkaisuus? Loppukesällä lapinorvokki tuottaa usein pieniä, avautumattamia, itsepölytteisiä kukkia lehtien sekaan lähelle tyveä, ja yleensä vielä kaksittain.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page