© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lapinvuokko

Dryas octopetala

  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Tyviosasta puutunut puolivarpu. Tiheän mattomaisia kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 5–10 cm, kukinnan jälkeen pitenevä.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–vähän kellertävä, n. 2,5–3,5 cm leveä; terälehtiä tav. 8, jotka 8–15 mm pitkiä, pyöreäkärkisiä. Verhiö 8-liuskainen, karvainen, myös nystykarvainen. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena, melko pitkäruotisia, talvehtivia. Lapa soikea–puikeahko, nyhälaitainen, nahkea, päältä tummanvihreä, kiiltävä, alta valkohuopainen, laita taakäänteinen.
  • Hedelmä: Pähkylä, jonka kärjessä 20–35 mm pitkä, karvainen, harmahtava lenninhaiven.
  • Kasvupaikka: Ravinteiset tunturikankaat, joskus karut kankaat, soraikot, kalliopengermät, joskus havumetsävyöhykkeessäkin. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: (Kesä–)heinä–elokuu.

Lapinvuokko on valittu tunturikasvillisuutemme keulakuvaksi, vaikka se onkin luonnossamme harvinainen. Lapinvuokon kukkien suuri koko ja valkoisuus kuitenkin ihastuttavat tunturissa kulkijaa aivan omalla tavallaan. Yleinen lapinvuokko on vain Kilpisjärven seudun tuntureilla, pienempiä kasvustoja on Saariselällä, Pallas-Ounaksen alueella sekä Inarin ja Utsjoen tuntureilla. Kuusamon rotkolaaksojen seinämissä on säilynyt erillinen reliktipopulaatio.

Lapinvuokon lehdet muistuttavat muodoltaan hieman pientä tammen lehteä – siitä on johdettu kasvin tieteellinen nimikin: klassisen kreikan sana drys tarkoittaa pientä tammea. Tunnusomaisten lehtiensä takia lapinvuokosta on tullut myöhäisjääkauden tundravaiheen johtofossiili: sen avulla on mahdollista rinnastaa jopa kaukana toisistaan sijaitsevat kallioperän kerrostumat toisiinsa samanikäisinä. Lapinvuokon fossiileja on löydetty sekä Karjalan kannakselta, Baltian maista ja Etelä-Ruotsista. Löydökset viittaavat siihen, että myöhäisjääkaudella, mannerjään sulaessa nämä alueet olivat tundrakasvillisuuden peitossa. Lapinvuokon mukaan on nimetty jääkauden sulamisvaiheen kaksi kylmää vaihetta, nuorempi ja vanhempi Dryas-kausi. Lapinvuokkokankaiksi kutsutaan puolestaan kalkkipitoisille tuntureille luonteenomaisia kasviyhdyskuntia, joilla tämä kalkinsuosija saattaa olla jopa valtalajina.

Ruohomaisesta ulkonäöstään huolimatta lapinvuokko on tyviosastaan puutunut puolivarpu. Edullisimmilla kasvupaikoilla suurikokoinen yksilö voi olla jopa neliömetrien laajuinen ja yli sata vuotta vanha. Lapinvuokolla ei ole nimestään huolimatta mitään tekemistä oikeiden vuokkojen kanssa, jotka kuuluvat leinikkikasvien heimoon (Ranunculaceae). Lapinvuokko on Islannin kansalliskukka.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page