© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lehtoängelmä

Thalictrum aquilegiifolium

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt.
  • Korkeus: 50–150 cm. Varsi haarova, hienouurteinen.
  • Kukka: Säteittäinen, vaalean sinipunainen–valkoinen, 10–15 mm leveä. Terälehdet puuttuvat. Verholehtiä 4–5, vastapuikeita, sinipunertavia–vihertäviä, aikaisin karisevia. Heteitä monta, palhot nuijamaisia, ponsia selvästi pidempiä ja yläosasta ponsia paksumpia, yleensä sinipunaisia (joskus vaaleanpunaisia tai valkoisia). Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto tiheä kerrannaishuiskilo, kukat pystyt.
  • Lehdet: Kierteisesti, alemmat ruodillisia, ylemmät ruodittomia, korvakkeellisia. Tyvilehtiä 1–2, varsilehtiä 4–5. Lapa kolmiomainen, 2–3 kertaa kolmilehdykkäinen. Lehdykät korvakkeellisia. Pikkulehdykät pyöreähköjä, leveätyvisiä, kärjestä pyöreä- ja isohampaisia, kaljuja, vaaleanvihreitä.
  • Hedelmä: Vastapuikea, 4-harjuinen, 5–15 mm pitkä, otakärkinen, pitkäperäinen pähkylä.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtokorvet. Myös koristekasvi ja viljelykarkulainen metsänreunoissa ja pientareilla.
  • Kukinta: Heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa.

Lehtoängelmä löytyi nyky-Suomesta vasta vuonna 1956 Kiteen Närsäkkälästä, aivan itärajan tuntumasta. Uudet löydöt Pohjois-Karjalan Otravaarasta ja Silovaarasta 1970-luvulla nostivat meikäläisten esiintymien määrän kolmeen. Mahdollisesti Itä-Suomesta voisi löytyä vielä lisääkin lehtoängelmän kasvupaikkoja. Potentiaalisimpia maastoja ovat ravinteiset, kosteat ja puolivarjoisat lehtokorvet. Laji kaihtaa sekä täysin avoimia että hyvin varjoisia paikkoja.

Ihmistoiminta on ajanut Otravaaran ja Silovaaran esiintymät ahtaalle, ja Hiidensaaressa 1960-luvulla kasvanut esiintymä on ilmeisesti kokonaan hävinnyt. Toisaalta lajin tunnettuja kasvupaikkoja myös hoidetaan siten, että kenttäkerroksen valoisuus lisääntyisi lehtoängelmän kasvulle ja kukinnalle suotuisaksi, mutta seuralaislajisto ei vielä muodostuisi epäedulliseksi itämiselle ja taimien kehitykselle.

Lehtoängelmän vaatimattoman näköisten kehälehtien tarkoitus on vain suojata kehittyvää kukkaa ja ne putoavat melkein heti nuppujen avautuessa. Hyönteisten houkuttelun hoitavat värikkäät ja tuoksuvat heteet, pölyttäjänsä kasvi palkitsee siitepölyllä. Heteiden palhot ovat kukan näkyvin osa ja niiden kärkeä kohti paksunevasta muodosta lajin voi helposti erottaa sukulaisistaan. Lehtoängelmää viljellään runsaan ja näyttävän kukintansa vuoksi myös puistokasvina. Istutuksissa laji viihtyy kohtuullisen kuivillakin paikoilla ja on muutamin paikoin villiytynyt myös luontoomme. Karkulaiset ovat tavallisesti keskieurooppalaista alkuperää – kotimaista luonnonkantaammekin on toisinaan yritetty siirtää puutarhoihin mutta huonolla menestyksellä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page