Tarhakielo, P. multiflorum x odoratum Tarhakielo, P. multiflorum x odoratum Tarhakielo, P. multiflorum x odoratum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lehtokielo

Polygonatum multiflorum

  • Heimo: Parsakasvit – Asparagaceae
    (aiemmin Kielokasvit – Convallariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko tanakka, haarova.
  • Korkeus: 30–80 cm. Varsi haaraton, kaareva, tyveltä pysty, liereä, sileä.
  • Kukka: Kehä kellomainen–torvimainen, valkoinen–vihertävä, 9–20 mm pitkä, yhdislehtinen, 6-liuskainen, keskeltä hieman kuroutunut (kaventunut). Heteitä 6. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat lehtihangoissa 2–5 kpl:n ryhmissä, nuokkuvia, melko pitkäperäisiä, tuoksuttomia.
  • Lehdet: Kierteisesti (vuorottain 2 rivissä), ruodittomia. Lapa soikea, ehytlaitainen, silposuoninen, aaltoileva, tummanvihreä. Tyvi tuppimainen.
  • Hedelmä: Sinimusta marja.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtoniityt, merenrantojen tervalepikot.
  • Kukinta: Kesäkuu.

Lehtokielo on paljon harvinaisempi ja vaateliaampi laji kuin yleisempi sukulaisensa kalliokielo (P. odoratum). Lajeja on toisinaan vaikea erottaa vain yleisen ulkomuodon perusteella. Multavalla lehtomaalla kasvanut lehtokielo on ikään kuin muhkeampi versio kalliokielosta. Sen lehdet ovat kauniisti kahtena rivinä, kalliokielolla ne nousevat usein lähes pystyyn, muodostaen yhtenäisen paririvin. Huonolla paikalla lehtokielo voi muistuttaa kalliokieloa, joka puolestaan hyvissä oloissa saattaa komistua lehtokielon mittoihin. Hankalissa tapauksissa lajinmääritys on syytä varmistaa varren tyven ympärysmuodosta, kukkien määrästä lehtihangoissa ja teriön muodosta. Lehtokielolla on kussakin kukallisessa lehtihangassa kahdesta viiteen tuoksutonta kukkaa, kalliokielolla tuoksuvat kukat ovat tavallisesti yksittäin tai varren alaosissa pareittain. Lehtokielon marjonta on usein niukkaa, mutta sinimustat marjat saattavat houkutella maistelemaan. Marjoista saadut myrkytykset ovat verraten harvinaisia, mutta pahimmillaan hengenvaarallisia.

Lehtokielo kasvaa yleisenä vain eteläisimmän Suomen tammivyöhykkeen lehdoissa, rantametsissä ja lehtoniityillä. Levinneisyysalue ulottuu aivan itärajan tuntumasta rannikkoa myöten aina Selkämerelle Merikarvialle saakka, Kokemäenjokivartta pitkin sisämaahan Nokialle ja Hämeenlinnaan. Komeimmat kasvustot löytyvät toisaalta Ahvenanmaan jalopuulehdoista, toisaalta tervaleppälehdoista Kokemäenjoen suistosta Porin seudulta.

Tarhakielo

Polygonatum multiflorum x odoratum

Lehtokielo ja kalliokielo ovat niin läheisiä sukulaisia, että ne voivat risteytyä. Risteymiä käytetään yleisesti koristekasveina ja myydään taimitarhoissa kalliokielon tai tarhakielon nimellä. Risteytymät ovat steriilejä eli lisääntymiskyvyttömiä – muutenhan kantalajit eivät säilyisikään erillisinä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page