Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Lehtomaitikka
Melampyrum nemorosum
- Heimo: Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae
- Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
- Korkeus: 20–40 cm. Varsi runsashaarainen, pehmeäkarvainen.
- Kukka: Vastakohtainen. Teriö helakankeltainen, yhdislehtinen, torvimainen, 2-huulinen, 15–20 mm pitkä. Teriöntorvi yleensä käyrä. Ylähuuli huppumainen, sivuilta litteä; alahuuli 3-liuskainen. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, villakarvainen, 4-liuskainen, liuskat n. 2,5 mm pitkiä, kapean kolmiomaisia, harottavia, suoria. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Alemmat kukkaparit erillisiä tukilehtien hangoissa, ylemmät toispuolisena latvakukintona.
- Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa suikea–puikea, ylemmät lehdet tyveltä hampaisia–liuskaisia. Ylimmät kukkien tukilehdet yleensä sinipunaisia, joskus kellanvalkoisia.
- Hedelmä: Soikea kota.
- Kasvupaikka: Tuoreet metsät, lehdot, pensaikot, rinneniityt. Myös koristekasvi.
- Kukinta: Kesä–heinäkuu.
Lehtomaitikka on helppo tunnistaa: keltaisten kukkien ja sinipunaisten ylälehtien värit yhdessä tuovat mieleen Ruotsin lipun värit. Niinpä se paikoin rannikkoseudulla tunnetaan nimellä svenska flaggan, ’ruotsinlippu’. Vielä voimakkaammin ylälehtien ja kukkien värityksen vastakohtaisuutta korostaa toinen ruotsinkielinen nimi, natt och dag, ’yö ja päivä’. Monet kauniin lehtomaitikan nykyisistä esiintymistä ovat peräisin siirroista puutarhoihin.
Lehtomaitikka on lehtometsien ja rinneniittyjen laji. Sitä esiintyy toisaalta idässä Savonlinnan–Parikkalan tienoilla, toisaalta lounaassa Ahvenanmaan ja Läntisen Suomenlahden alueella. Jälkimmäisessä saattaa lehtomaitikan kanssa samoilta kasvupaikoilta löytyä jonkin verran lehtomaitikkaa muistuttava, harvinainen tähkämaitikka (M. cristatum) ja vielä harvinaisempi peltomaitikka (M. arvense). Niistä edellinen on uhanalainen ja jälkimmäinen rauhoitettu.
