© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lehtosinilatva

Polemonium caeruleum

  • Heimo: Sinilatvakasvit – Polemoniaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 25–50 cm. Varsi haaraton, alaosasta kalju, yläosasta tiheään lyhytkarvainen.
  • Kukka: Teriö ratasmainen, sininen (harvoin valkoinen), 12–15 mm leveä, yhdislehtinen, syvään 5-liuskainen. Liuskat puikeita, tylpähkökärkisiä, nielu karvainen. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto monikukkainen, huiskilomainen, kukat tuoksuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti, alimmat pitkäruotisia, ylemmät lähes ruodittomia, ruoti särmikäs, kouruinen, reunoilta karvainen. Lapa parilehdykkäinen, päätölehdykällinen, alimmat 8–12-parisia, ylemmät 5–6-parisia. Lehdykät suikeita–kapean puikeita, suippokärkisiä, ehytlaitaisia, kaljuja, alapinnalta harmahtavia. Lehdykät koskettavat usein reunasta toisiaan.
  • Hedelmä: Pyöreähkö, ruskea, 3-lokeroinen kota.
  • Kasvupaikka: Lehdot, rehevät niityt, tunturikoivikot. Myös koristekasvi ja yleinen viljelykarkulainen tai -jäänne pihoilla, pientareilla ja pensaikoissa.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Lehtosinilatva on suomalaispuutarhoissa suosittu ja hyvin menestyvä koristekasvi. Se säilyy sitkeästi vanhojen puutarhojen sijoilla ja viihtyy usein niin erinomaisesti, että siirtyy vaivatta puutarhasta tienvarsille ja joutomailla, silloin tällöin jopa lehtojen asukkaaksi luonnonkasvillisuuden joukkoon. Toisaalta luonnonvaraistunut kasvi on helposti siirrettävissä takaisin puutarhaan ja pihaan. Suomalaiset kasvitieteilijät ovatkin pitkään pohtineet, onko lehtosinilatva alkuperäinen suomalainen luonnonkasvi, vai ainoastaan puutarhoista luontoomme villiytynyt koristekasvi. Länsi-Suomen esiintymät ovat jokseenkin varmasti puutarha-alkuperää, mutta kysymys Itä-Hämeen ja Pohjois-Karjalan lehtoesiintymien alkuperäisyydestä vaivasi kasvitieteilijöiden mieltä pitkään. Arvoitus vaikutti viimein ratkeavan, kun jääkauden jälkeisten lämpökausien kerrostumista löytyi lajin siitepölyä. Tämä viittaisi siihen, että lehtosinilatva on levinnyt omin avuin Suomeen ennen ihmisen aikaa – elleivät siitepölylöydöt sitten edusta toista lajia, nykyään vain Pohjois-Suomessa esiintyvää kellosinilatvaa (P. acutiflorum), sinilatvoja on nimittäin mahdoton erottaa siitepölystä.

Lajien erot ovat muutenkin aika vähäisiä ja jo kauan sitten kellosinilatvan on arveltu edustavan pelkästään lehtosinilatvan lajinsisäistä muuntelua. Kellosinilatvalla on nimensä mukaisesti kellomaiset ja hieman leveämmät kukat. Lehtosinilatvan alemmissa lehdissä lehdykät menevät osittain päällekkäin, kellosinilatvalla ne eivät kosketa toisiaan ja niitä on muutenkin vähemmän, korkeintaan kahdeksan paria. Kellosinilatvaakin on istutettu viime aikoina puutarhojen koristukseksi lehtosinilatvan tapaan. Sinilatvakasvien heimoon kuuluvat myös leimut (Phlox), joista tutuin lienee joskus asutuksen ympäristöön luontoonkin leviävä pohjoisamerikkalainen sammalleimu (P. subulata).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page