© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lehtovirmajuuri

Valeriana sambucifolia

  • Alalajit: Luhtavirmajuuri (ssp. sambucifolia), Merivirmajuuri (ssp. salina), Karvavirmajuuri (ssp. procurrens)
  • Heimo: Kuusamakasvit – Caprifoliaceae
    (aiemmin Virmajuurikasvit – Valerianaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Maa- ja pintarönsyllinen.
  • Korkeus: 40–170 cm. Varsi haarova, särmikäs, uurteinen, kalju tai alaosasta karvainen, ontto, vihertävä–ruskehtava, joskus punertava.
  • Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, vaaleansinipunainen–valkoinen, 4–8 mm pitkä, yhdislehtinen, suppilomainen, tyveltä hieman pullistunut, 5-liuskainen. Verhiö aluksi pieni, kaulusmainen (verhiön liuskat kukkavaiheessa sisäänkiertyneet, kasvavat muodostaen hedelmävaiheessa lenninhaiveniston). Heteitä 3. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto sarjamainen kerrannaisviuhko.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodillisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–8-parinen, päätölehdykällinen. Lehdykät hampaisia, voimakassuonisia, päätölehdykkä tav. sivulehdyköitä leveämpi.
  • Hedelmä: Munanmuotoinen, kalju, sulkahaivenellinen, 2,8–3,8 mm pitkä pohjuspähkylä.
  • Kasvupaikka: Rantaniityt, -pensaikot, puronvarret, lehtokorvet, lehdot, lehtoniityt, peltojen ja teiden ojat, viljelymaitten reunamat (ssp. sambucifolia), merenrantaniityt ja -kivikot (ssp. salina).
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Lehtovirmajuuri on keskikesällä kukkiessaan tuoreiden niittyjen, tienpientareiden ja ojanvarsien näkyvimpiä kasveja. Varren tyveltä kasvavien rönsyjen avulla kasvi leviää tehokkaasti laajoiksikin kasvustoiksi ja leveä, sarjamainen kukinto metrisen varren päässä antaa vaalean sinipunaisen leiman koko maisemalle. Runsaasti kukkiva virmajuuri on hyvä mesikasvi perhosille, mehiläisille ja kukkakärpäsille. Alun perin lehtovirmajuuri on kasvanut rannoilla, puronvarsipensaikoissa ja rantalehdoissa, mutta ottanut empimättä omakseen myös ihmisen luomat kasvupaikat. Lehtovirmajuuri esiintyy koko Suomessa, mutta on yleisimmillään rannikkomaakunnissa.

Lehtovirmajuuri jaetaan kahteen tai joskus kolmeen alalajiin, jotka on välillä tulkittu omiksi lajeikseenkin. Sisämaan luhtavirmajuuri (ssp. sambucifolia) on varreltaan vihreä tai ruskehtava ja sillä on 3–6 lehdykkäparia. Itämeren rannoilla kasvava merivirmajuuri (ssp. salina) on pienempi, tanakka, varreltaan tumman sinipunainen ja sillä on 6–8 paria tavallisesti hampaattomia lehdyköitä. Kolmas alalaji, karvavirmajuuri (ssp. procurrens) on kookkain ja sen lehdet ovat alta karvaiset.

Kukkivaa virmajuurta voi erehtyä luulemaan joksikin putkeksi (Apiaceae), sillä äkkiseltään virmajuuret ja sarjakukkaiskasvit ovat hyvin saman oloisia. Läheltä katsottuna virmajuuren kukka on kuitenkin aivan erilainen, yhdislehtinen ja suppilomainen. Lehtovirmajuuri muistuttaa erityisen paljon lähisukulaistaan rohtovirmajuurta (V. officinalis). Lehtovirmajuurella on kuitenkin keskimäärin vähemmän lehdykkäpareja (3–8) kuin rohtovirmajuurella (6–11). Lisäksi lehtovirmajuuren lehtien päätölehdykkä on muita lehdyköitä suurempi. Rohtovirmajuurelta puuttuvat myös lehtovirmajuurelle tyypilliset pintarönsyt. Rohtovirmajuuri on myös lehtovirmajuurta eteläisempi, Etelä-Suomeen painottuva kasvi, joka sietää huonommin varjoisia paikkoja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page