© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Leväkkö

Scheuchzeria palustris

  • Heimo: Leväkkökasvit – Scheuchzeriaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, haarova, kellanharmaa, vanhojen lehtien jäänteiden verhoama. Kloorinhajuinen.
  • Korkeus: 10–30 cm. Varsi haaraton, mutkainen, hieman litteä, vaaleanvihreä.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, kellanvihreä, 4–6 mm leveä. Kehälehtiä 6 kahdessa kiehkurassa, verholehtimäisiä. Heteitä 6. Emejä 3 (joskus 6). Kukinto 3–10-kukkainen harsu terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, tupellisia, kielekkeellisiä. Lapa tasasoukka, puoliliereä, yksisärmäinen, jäykkä, silposuoninen, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: 5–6 mm pitkä tuppilo, joita 3(–6) yhdessä. Tuppiloissa 2 siementä.
  • Kasvupaikka: Karut nevat, lampien suoreunukset.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Leväkkö vaikuttaa kaikin puolin harmittomalta, mutta se vaivasi pitkään kasvisystemaatikkoja, jotka yrittivät sovittaa sen kasvikunnan luokitteluun. Se luettiin aluksi suolakekasvien (Juncaginaceae) heimoon, mutta varsinkin kukan ja hedelmän puolesta se muistutti pikemmin eräitä liljakasveja. Lopulta sille perustettiin oma leväkkökasvien heimonsa, jonka ainut jäsen se on.

Leväkkö kasvaa karujen soiden upottavimmilla rahkasammalpinnoilla rimpien reunuksilla, mutaisilla maanpaljastumilla ja suolampien rannoilla. Se kelluu märässä turpeessa muutaman sentin syvyydessä suikertavan, runsaasti ilmaa sisältävän maavartensa avulla. Laji on yleisimpiä suokasvejamme ja kasvupaikoillaan monesti vallitseva – usein ainutkin – putkilokasvi, joka saattaa muodostaa laajoja ja tiheitäkin kasvustoja. Leväkkö on melko vaatimattoman näköinen, huomiota herättävintä siinä ovat kasvin yleiseen hentouteen nähden suhteettoman suuret, kiiltävät tuppilohedelmät. Raakoja hedelmiä puristettaessa niistä erittyy uimahallista tuttua kloorinhajua muistuttava tuoksahdus. Leväkön kukat ovat tuulipölytteisiä, minkä voi päätellä niiden vaatimattomasta väristä ja pitkien palhojen päässä siitepölynsä tuuleen varistavista heteiden ponsista. Laihanlaisilla kasvupaikoillaan leväkkö ei yleensä jaksa kukkia joka vuosi.

Leväkön lehtien – mukaan lukien kukinnon tukilehdet – päässä on lusikkamaisen kuopan pohjalla pieni vesirako, johon lehden pääsuoni päättyy. Etenkin kostealla säällä voi nähdä siihen erittyvän vesipisaroita. Tällä tavalla kasvi voi pumpata lävitseen jatkuvasti vettä, vaikka leväkön kasvupaikoilla ilmankosteus on yleensä liian suuri tehokkaaseen haihdutukseen. Kasvi saa näin kerättyä riittävästi ravinteita karujen kasvupaikkojensa suovedestä.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page