Kapeaosmankäämi, leveäosmankäämi

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Leveäosmankäämi

Typha latifolia

  • Heimo: Osmankäämikasvit – Typhaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, suikertava.
  • Korkeus: 100–200 cm. Varsi haaraton, kalju.
  • Kukka: Kukinto tiivis, lieriömäinen, kaksiosainen tähkä varren latvassa. Kukat hyvin pieniä. Hedekukat kukinnon yläosassa, emikukat alaosassa; hede- ja emikukkaosat kiinni toisissaan. Emikukkaosa mustanruskea, 8–20 cm pitkä, 2–3 cm paksu. Kehälehdet karvamaisia. Heteitä 1–8, luotit nuijamaiset. Emejä 1.
  • Lehdet: Vuorottain kierteisesti, enimmäkseen varren alaosassa, ruodittomia, pitkätuppisia. Lapa 10–20 mm leveä, tasasoukka, jäykähkö, hohkainen, vaalean sinivihreä.
  • Hedelmä: Pieni (0,2 mm pitkä), lenninhaituvallinen pähkylä.
  • Kasvupaikka: Rannat, ojat, lammikot, kaivannot. Matalassa vedessä tai joskus märällä maalla.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Leveäosmankäämi on näkyvä ja huomiota herättävä rantojen kasvi. Lajin pamppumainen kukinto on kirvoittanut kansan syvistä riveistä joukon juurevia, osin julkaisukelvottomiakin, kansanomaisia nimiä. Nimeämisinto selittynee ainakin osin kasvin laajamittaisella hyötykäytöllä: nuoria versoja ja kukintoja syötiin vihanneksina, vankka juurakko voitiin jauhaa jauhojen jatkeeksi tai keittää siirapiksi, siemenistä saatiin puristettua öljyä, hedelmysten pehmeitä haituvia käytettiin eristeenä ja tyynyntäytteenä, lehdistä ja varresta saatiin kuitua, lehdet soveltuivat puuastioiden saumojen tilkitsemiseen ja versot olivat oivaa karjanrehua. Uudempaa perua on kukintojen koristekäyttö maljakoissa. Käsittelemättömänä kuivattu pamppu hajoaa talven aikana siementen ja kehäkarvojen sekasotkuksi, mutta tämän voi estää huonekalulakalla tai glyseroliin kastamalla.

Leveäosmankäämi on yksi eniten ihmistoiminnasta hyötyneistä kasveista Suomessa. Se on runsastunut erityisesti parinkymmenen viime vuoden aikana ja leviää jatkuvasti uusille seuduille: lajin kevyet siemenet lentävät tuulen mukana syksyllä ja talvella ihmisen luomille pikku kosteikoille, kuten ojanvarsille.

Suomesta voi leveäosmankäämin lisäksi löytää selvästi harvinaisemman kapeaosmankäämin (T. angustifolia). Nimensä mukaisesti se on kapealehtisempi ja suosii jonkin verran syvempää vettä. Kukinta-aikaan lajit on helppo erottaa, sillä kapeaosmankäämin ohuehkon kukinnon hede- ja emikukinnot ovat selvästi erillään.

Herkullinen ja ravitseva villiyrtti…

“Kerää osmankäämistä kukkimattomien versojen tyvet. Ne ovat kokonaisuudessaan syötäviä, makeita ja erittäin herkullisia sellaisenaan noin 15 cm:n korkeuteen saakka. Vanhemmistakin yksilöistä voit kaivaa sen sisuksen, joka näyttää purjolta, mutta maistuu mantelilta.”
Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta

… mutta ei virallista statusta

Osmankäämi kuuluu niihin herkullisiin villiyrtteihin, joille EU ei ole myöntänyt minkäänlaista käyttöstatusta.
“Kasvin puuttuminen ‘listoilta’ ei sano vielä mitään sen uuselintarvikestatuksesta. Viranomaisilla ei ole tietoa kasvin käyttöhistoriasta. Toimijan velvollisuus on osoittaa kasvin merkittävä kaupallinen käyttöhistoria EU:n alueella ennen vuotta 1997.”
Ote Eviran sivustoilta Luonnonvaraiset kasvikset/luonnonyrtit, haitalliset aineet ja uuselintarvikkeet

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page