© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lillukka

Rubus saxatilis

  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Varret 2-vuotisia, kuolevat kukinnan jälkeen. Juurakollinen.
  • Korkeus: 10–35 cm. Rönsyt jopa useita metriä pitkiä. Varsi karhea, harvakseen hentopiikkinen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkeahko, terälehtiä tav. 5, kapeita, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto 3–15-kukkainen huiskilo.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, päätölehdykkä ruodillinen, sivulehdykät epäsymmetrisiä, kaikki lehdykät kaksoissahalaitaisia.
  • Hedelmä: Kirkkaanpunainen, kiiltävä, hapahko kerrannaisluumarja.
  • Kasvupaikka: Lehdot, tuoreet kangasmetsät, harjut, kallioiset ja kiviset rinnemetsät, niityt, pientareet.
  • Kukinta: Kesäkuu.

Lillukan sukulaisiin kuuluu monia arvostettuja ja taloudellisesti tärkeitä marjakasveja. Lillukka marjoo usein niin niukasti, että harva vaivautuu keräämään marjoja, vaikka ne ovatkin mehukkaita ja raikkaan makuisia. Metsän nisäkkäät ja linnut syövät marjoja ja levittävät kasvin siemeniä, mutta suvullinen lisääntyminen on silti harvinaista. Lillukka leviää kuitenkin erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia, joihin kulkija (tai puhuja) voi takertua. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa. Lillukka on kuivien kankaiden indikaattorilaji, mutta se menestyy monenlaisissa kosteahkoissa ja vähintään keskiravinteisissa metsissä, sillä rönsyillään yksi kasviyksilö voi ylittää tai kiertää epäsuotuisat pienympäristöt. Lillukka hyötyy ihmisen toiminnasta, sillä harvennusten ja hakkuiden myötä valo lisääntyy, kasvustot tihenevät ja laajenevat sekä marjominen paranee.

Lillukka risteytyy himoitun lähisukulaisensa mesimarjan (R. arcticus) kanssa. Risteymä, mesilillukka (Rubus x castoreus, synonyymi R. arcticus x saxatilis) on aika lailla mesimarjan näköinen, mutta kasvaa rehevämmin ja kukkii koreammin – mutta marjoja kantamatta. Lillukan puolelta se on perinyt taipumuksen rönsyilyyn ja saattaa kasvuttomasti muodostaa laajoja kasvustoja.

Siperianlillukka

Suomen luonnonkasveihin lukeutuu (paremminkin lukeutui) toinenkin lillukkalaji, matalakasvuista lillukkaa muistuttava siperianlillukka (Rubus humulifolius). Sen lehdet eivät kuitenkaan tarkemmin katsottuna ole lillukan tapaan lehdykkäiset vaan 3–5-liuskaiset, hieman humalanlehtiä muistuttavat. Siltä puuttuvat myös lillukalle luonteenomaiset pintarönsyt. Lajin ainoa tunnettu suomalainen kasvupaikka Jyväskylässä jäi rakentamisen jalkoihin 1950-luvulla, mutta kasvi saatiin pelastettua viljelyyn. Siperianlillukkaa on koetettu palauttaa takaisin luontoon alkuperäisen kasvupaikan lähituntumaan vaihtelevalla menestyksellä. Lajin kotimainen kanta on onneksi turvassa kasvitieteellisissä puutarhoissa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page