© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Luhtakuusio

Pedicularis palustris

  • Alalajit: Kesäluhtakuusio (ssp. palustris), Pohjanluhtakuusio (ssp. borealis), Syysluhtakuusio (ssp. opsiantha)
  • Heimo: Näivekasvit – Orobanchaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho. Pääjuuri vahva, suora. Puoliloinen.
  • Korkeus: 15–40(–80) cm. Varsi lähes kalju, usein ruskeanpunertava, yleensä haarainen, haarat usein kukallisia.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, punainen, joskus kellanvalkoinen, 15–22 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli sivuilta litteä, kärki jyrkästi kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliuskoja pienempi, pyöreä. Verhiö maljamainen, 2-huulinen, epäselvästi 5-liuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto pitkä, alaosasta yleensä harsu latvatähkä.
  • Lehdet: Kierteisesti; tyviruusukkeellinen. Ruusukelehdet pitkäruotisia, lapa kolmiomainen, kahteen kertaan pariliuskainen. Varsilehdet lyhytruotisia, lapa puikea–tasasoukka, pariliuskainen, liuskat hampaisia tai liuskaisia.
  • Hedelmä: Soikeahko, suippokärkinen, ruskea, toiselta sivulta avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Merenranta- ja tulvaniityt, järvenrannat, joenreunat, kosteat niityt, suonreunukset, ravinteiset suot.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Luhtakuusio on Suomessa yleinen, mutta kasvupaikoillaan harvoin runsas. Sen punaruskeat, koristeelliset versot ja punaiset kukat erottuvat kuitenkin jo kaukaa. Luhtakuusion mesivarastoon pääsevät käsiksi vain voimakkaimmat hyönteiset, kuten kimalaiset ja mehiläiset. Kimalaisen tulee laskeutua kukan teriön alemmalle huulelle, työntyä sisään kukan uumeniin ja painaa ylempää huulta voimakkaasti päästäkseen käsiksi meteen. Näin tehdessään hyönteinen ponnauttaa kukan heteet esiin ja pölyttää kasvin samalla kun täydentää omia mesivarastojaan.

Luhtakuusio on puoliloinen ja kasvi imee lisäravintoa naapurikasvien juurista. Kasvin varsi puutuu ja säilyy törröttäjänä talven yli. Luhtakuusion suomenkielinen nimi kuvailee osuvasti sekä kasvin kasvupaikkoja että ulkonäköä. Suomessa luhtakuusio jaetaan kolmeen alalajiin, jotka eroavat toisistaan mm. esiintymisensä ja kukkimisajankohtansa perusteella. Kesäluhtakuusio (ssp. palustris) on matalahko, runsashaarainen, kesällä kukkiva, isokukkainen (18–22 mm), Etelä- ja Keski-Suomessa esiintyvä luhtakasvi. Pohjanluhtakuusio (ssp. borealis) on Pohjois- ja Keski-Suomen pohjoisissa osissa esiintyvä haaraton alalaji, jonka kukka on jonkin verran pienempi (n. 15 mm) ja kukkimiskuukausi heinäkuu. Syysluhtakuusion (ssp. opsiantha) on runsashaarainen ja melko korkea, sen kukat ovat pieniä (14–17 mm) ja kasvi aloittaa kukintansa vasta heinäkuun lopulla. Alalajien välimuotojakin tavataan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page