© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Luhtalemmikki

Myosotis scorpioides

  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 15–50 cm. Varsi koheneva–pysty, joskus särmikäs, rönsyinen, pinnanmyötäisesti karvainen, tyvi juurehtiva.
  • Kukka: Säteittäinen, 6–12 mm leveä. Teriö sininen, yhdislehtinen, ratasmainen, 5-liuskainen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, kapean kellomainen, 5-liuskainen, liuskat tasasivuisen kolmiomaisia; karvat verhiönmyötäisiä; hedelmäasteella verhiö n. 5 mm pitkä. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, vartalo verhiötä pidempi. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; kaikki kukat tukilehdettömiä. Kukkaperä karvainen, kukinnan jälkeen jotakuinkin verhiön pituinen.
  • Lehdet: Tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet kierteisesti, lyhytruotisia–ruodittomia, ruoti palteinen. Tyvilehdet yleensä kukinta-aikaan lakastuneita. Lapa suikea–vastapuikea, joskus lähes tasasoukka, ehytlaitainen, molemmin puolin pinnanmyötäisesti karvainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, sileitä, ruskeita, n. 1,8 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Rannat, lähteet, ojat, kosteat niityt, rehevät korvet. Joskus koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Lemmikkien sukunimi Myosotis on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa hiirenkorvia, joita pienet, karvaiset ja pyöreäkärkiset lehdet kieltämättä jollain tapaa muistuttavat. Luhtalemmikin lajinimi scorpioides puolestaan merkitsee skorpionimaista, mikä viitannee lemmikkien kiemurakukintojen skorpionin häntää muistuttavaan muotoon.

Luhtalemmikki on hyvin monimuotoinen, ja laji on ollut kasvitieteilijöille varsinainen murheenkryyni. Meilläkin siitä on erotettu tietolähteestä riippuen 2 tai 3 muunnosta: nimimuunnos (1) luhtalemmikki (jokiluhtalemmikki, var. scorpioides), joka esiintyy pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa, (2) meriluhtalemmikki (var. praecox), joka kasvaa Ahvenanmeren ja Suomenlahden rantaniityillä ja toisinaan vielä (3) var. laxiflora, jonka levinneisyys on huonosti tunnettu. Muunnokset eroavat toisistaan lähinnä varren karvaisuuden, verhiönliuskojen, teriön ja hedelmysten koon perusteella. Lajilleen kookas luhtalemmikki on sen sijaan yleensä melko helppo erottaa. Hyvin samannäköinen on harvinainen pohjanluhtalemmikki (M. nemorosa), jonka varren tyviosan ja alimpien lehtien alapinnan karvat ovat alaspäisiä. Molemmat ovat rantakasveja, jotka suosivat pysyvästi kosteaa kasvualustaa. Pohjanluhtalemmikki on Itä-Lapin rantaniittyjen ja tulvametsien harvinaisuus; luhtalemmikin lempeänsinisistä kukista sen sijaan pääsee nauttimaan varsin yleisesti purojen ja ojien partailla, jopa tiheissä ruovikoissa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page