© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Luhtaorvokki

Viola uliginosa

  • Heimo: Orvokkikasvit – Violaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, usein rönsyllinen.
  • Korkeus: 8–16 cm. Varsi lähes lehdetön vana.
  • Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, voimakkaan sininen–sinipunainen, 2–3 cm leveä; terälehtiä 5, selvästi lanttokärkisiä, alimmassa paksu, sinipunainen kannus. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin, nuokkuvia.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa puikean herttamainen, selväkärkinen, nyhälaitainen, kalju, vaalean sinivihreä, tyvilovi matala, leveä. Korvakkeet lehtiruotiin kiinnikasvaneita, lähes ehytlaitaisia.
  • Hedelmä: 3-liuskainen kota.
  • Kasvupaikka: Rantaniityt, puronvarret, lehto- ja tulvakorvet.
  • Kukinta: Tuoko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla sinnittelevä luhtaorvokki vaatii valoisia, lämpimiä ja kosteita kasvupaikkoja. Meikäläisistä orvokeista komeimmin kukkivan lajin kohtalo on ollut karu: kosteiden ja ravinteisten rantaniittyjen vähälukuisella kasvilla ei ole alun alkaenkaan ollut esiintymiä kuin alun toistakymmentä, mutta useimmat niistäkin ovat hävinneet. Luhtaorvokki kasvanee enää vain Hankoniemellä, Karkussa, Kökarissa ja Mäntsälässä, niissäkin monesti pahasti niukentuneena.

Luhtaorvokin ahdinko johtuu sen elinympäristön muutoksista: vedenpartaan ja metsänreunan väli, tulvaan sopeutuneiden lajien elintila, on kaventunut pahasti viime vuosina. Tulvan luontaisen vuosirytmin ja voimakkuuden säännöstelystä johtuva umpeenkasvu, kosteikkojen ojitus, rantojen pengertäminen ja loma-asutuksen tunkeutuminen joka paikkaan ovat verottaneet ennestäänkin harvoja ravinteisia rantaniittyjämme. Tulvamaiden ruoholajisto hyötyi väliaikaisesti rantojen käytöstä karjan laitumina. Vaikkei kaiken vihreän haukkaava nauta ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen kasvien suojelijana, karja ylläpiti luhtaorvokille sopivia, avoimia tulvaniittyjä. Viime vuosikymmeninä rantalaidunnus on päättynyt ja entiset laidunniityt alkaneet kasvaa veden puolelta ruoikkoa tai saraikkoa, yläosistaan pensaikkoa.

Kohtalon kellot soivat luhtaorvokille muuallakin, sillä kannan kehitys on ollut samansuuntaista joka puolella Eurooppaa ja pitkälti samoista syystä kuin Suomessa. Laji ei kasva Euroopan ulkopuolella, eikä enää kovin laajalti keskieurooppalaisilla kotikonnuillaankaan. Vaikka meikäläiset kasvupaikat ovat vain pieni kaistale luhtaorvokin koko levinneisyysalueesta, meidänkin kasvimme ovat tärkeitä koko lajin olemassaolon kannalta.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page