© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Luhtatädyke

Veronica scutellata

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava.
  • Korkeus: 10–50 cm. Varsi koheneva–pysty, kalju tai joskus karvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, vaaleansininen–sinipunainen, joskus valkoinen, viirukuvioinen, 5–6 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat nystykarvaisia–kaljuja. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto harsu, veltto lehtihankainen terttu. Kukkaperä ohut, paljon tukilehteä pidempi.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa kapeansuikea–tasasoukka, usein ruskehtavan- tai punertavansävyinen etenkin alta, laita ehyt tai pienihampainen.
  • Hedelmä: Vastaherttamainen, litteä, 4 mm pitkä, verhiötä pidempi, nystykarvainen–kalju kota.
  • Kasvupaikka: Rannat, luhdat, lätäköt, lammikot, ojat, märät kaivannot, pellot, kesannot.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Tädykkeiden sukuun kuluu ainakin 160 lajia. Suomen luonnossakin niitä on kookkaista ja näyttävistä lajeista pieniin yksivuotisiin kasveihin ja maanmyötäisiin viljelymaiden rikkaruohoihin. Luhtatädyke edustaa aivan omaa tyyppiään: sen rennot ilmaversot pysyvät pystyssä vain tukeutumalla muuhun kasvillisuuteen. Lehtihankoihin kasvavat tertut ovat yhtä veltot ja viimeistään litteiden, kilpimäisten hedelmien kypsyessä ne kaartuvat alaspäin.

Luhtatädyke on meillä sukunsa yleisimpiä lajeja, mutta hentona kätkeytyy helposti etsijältään muun kasvillisuuden sekaan. Siihen ei törmää kovin usein myöskään sattumalta, sillä nimensä mukaisesti luhtatädyke kasvaa erilaisissa kosteissa lutakoissa. Lajin luontaisia kasvupaikkoja ovat avoimet muta- ja savirannat, kenties myös kalliolammikot, mutta se on levittäytynyt ihmisen vaikutuspiiriin ja on varsin yleinen ojissa, kaivannoissa ja muillakin vedenvaivaamilta paikoilta. Yleensä kaljujen luhtatädykkeiden joukossa tavataan toisinaan hieman karvaisia yksilöitä. Karvaisuutta on pidetty sopeutumana kuivempiin kasvupaikkoihin, mutta kovin vakuuttavaa näyttöä tästä ei ole – usein molemmat muodot voivat kasvaa sekaisin samassa kasvustossa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page