© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Luhtatähtimö

Stellaria palustris

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 15–35 cm. Varsi koheneva–pysty, niukkahaarainen, 4-särmäinen, kalju, sileä tai joskus alaosasta hieman karhea.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 12–20 mm leveä; terälehtiä 5, syvään 2-liuskaisia (terälehtiä näyttää olevan 10), 6–13 mm pitkiä, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, kaljuja, leveälti kalvolaitaisia, selvästi 3-suonisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto 2–12-kukkainen, tav. harsu, 2-haarainen viuhko; tukilehdet kalvomaisia, kaljuja.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, yläviistoon siirottavia. Lapa kapeansuikea–tasasoukka, kalju, 1-suoninen, ehytlaitainen, usein sinivihreä.
  • Hedelmä: Pitkänomainen, kellanruskea, 6-liuskaisesti avautuva, 7–9 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Luhtarannat, -niityt ja -pensaikot, lähteiköt, purot, ojanvarret.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Sarojen ja heinien välistä nousevat luhtatähtimön valkoiset kukat täplittävät vesirajan vihreyttä maamme eteläpuoliskolla Oulun ja Kajaanin tienoille saakka. Todella yleinen kasvi ei vaikuta olevan juuri missään, yleisimmillään se lienee lounaisella ja eteläisellä rannikkoseudulla. Se on kosteiden kasvupaikkojen kuten luhtaniittyjen ja ravinteisten avosoiden kasvi, aivan niin kuin tieteellinen lajinimi palustris ehdottaakin.

Luhtatähtimö on täysin karvaton kukinnon kalvomaisia tukilehtiä ja kukan verholehtiä myöten. Samannäköisellä, hieman pienikukkaisemmalla heinätähtimöllä (S. graminea) nämä lehdet ovat laidoiltaan karvaisia. Myös kevättähtimö (S. holostea) muistuttaa hieman luhtatähtimöä, mutta sen lehdet ovat tyvestä selvästi pareittain yhteenkasvaneet. Nämä molemmat näköislajit suosivat lisäksi selvästi kuivempia kasvupaikkoja.

Vaikka luhtatähtimön määrittäminen lajilleen onnistuukin yleensä aika helposti, siinä on paljon lajinsisäistä muuntelua. Näitä muotoja tavataan sekaisin koko luhtatähtimön esiintymisalueella, mutta eri muotojen runsaussuhteet vaihtelevat maamme eri osissa. Aikaisemmin tämän monimuotoisen lajin huomattiin sisältävän tosiasiassa kaksi eri kasvia, joten suomentähtimö (S. fennica) erotettiin omaksi lajikseen. Näiden lajien erottaminen käytännössä voi olla hyvinkin vaikeaa: usein suomentähtimön neulasmaiset lehdet ovat selvästi karheat ja siirottavammat kuin sukulaisellaan. Varmimmat tuntomerkit ovat ikävä kyllä liki mikroskooppisia kokotuntomerkkejä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page