© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Luhtavuohennokka

Scutellaria galericulata

  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko ohut, hiukan suikertava.
  • Korkeus: 10–50 cm. Varsi haaraton tai tyvestä asti haarova, 4-särmäinen, särmiä myöten karvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, sininen (harvoin valkoinen) ja kärjestä sinipunainen, 10–20 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Teriön ylähuuli kupera, teriöntorvi loivasti ylöspäin käyrä. Verhiö kellomainen, 2-huulinen, selkäpuolella selvä kyhmy, kalju–hienokarvainen, hedelmäasteella umpinainen. Heteitä neljä, 2 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat pareittain, harvana ryhmänä varren latvassa.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa kapeanpuikea, suippokärkinen, matalaan hertta- tai tylppätyvinen, harvaan tylppähampainen. Kukkien tukilehdet varsilehtien kaltaisia, ainakin alimmat kukkia pidempiä.
  • Hedelmä: 4-lohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) kellanruskeita, nystermäisiä.
  • Kasvupaikka: Luhtarannat, rantapensaikot, kosteat niityt, rehevät korvet, lähteiköt, ojan- ja puronvarret.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Luhtavuohennokka viihtyy monenlaisilla vetisillä kasvupaikoilla. Laji on yleinen, joskaan ei välttämättä kovin runsas tai silmiinpistävä kosteilla ja alavilla mailla lähes koko maassamme. Se on levinnyt yhtälailla latvavesien pikkupurojen varsille kuin ulkosaariston rannoillekin tehokkaan kasvullisen lisääntymisen ja runsaan siementuotantonsa ansiosta. Laji leviää kasvullisesti ohuista maarönsyistä ja muodostaa usein väljiä pikku ryhmiä. Luhtavuohennokka lisääntyy menestyksekkäästi myös suvullisesti. Kukan nielu on melkein ummessa, sillä alahuulen keskiosa painautuu tiiviisti ylähuulta vasten. Pölyttäjät – pääasiassa pistiäiset ja perhoset – löytävät kuitenkin tiensä kukkaan keskiosan sivuitse. Kukinnan jälkeen verhiön huulet sulkeutuvat tiukasti vastakkain. Hedelmysten kypsyttyä verhiön ylähuuli irtoaa kannen tavoin ja hedelmykset jäävät alahuulen muodostamalle hyllylle. Tuulen, eläimen tai ihmisen huojuttaessa jäykäksi lakastunutta versoa siemenet voivat sinkoilla melko pitkällekin ympäristöön.

Vuohennokkalajeja (Scutellaria spp.) on kaikkiaan 200–300, rajaamisperusteista riippuen. Meiltä voi Lounais- ja Etelä-Suomen rannikkoseuduilta löytää toisenkin vuohennokan, keihäsvuohennokan (S. hastifolia). Keihäsvuohennokan tuntomerkkejä ovat mm. keihästyviset lehdet, isommat kukat, ja tiiviimpi, usein toispuolinen kukinto.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page