© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Lumijäkkärä

Omalotheca supina

  • Lat. synonyymi: Gnaphalium supinum
  • Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Mykerökukkaiskasvit – Compositae), alaheimo Asteroideae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 2–12 cm. Varsi haaraton, tav. kaareva–mutkainen, huopakarvainen (joskus kalju), tyvellä usein runsaasti kukattomia vesoja.
  • Kukka: Kukat muodostavat 5–6 mm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat kellanvalkoisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto lähes lieriömäinen, kehtosuomut limittäin, suippoja, kiiltäviä, kalvomaisia, tumman harmaanruskeita, tummanruskeakärkisiä. Mykeröitä 2–10 varren latvassa lyhyenä, tiheänä, tähkämäisenä–pallomaisena ryhmänä, joskus yksittäisiä mykeröjä myös lehtihangoissa, tukilehdet mykeröä lyhyemmät.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia. Lapa miltei tasasoukka, n. 2 mm leveä, ehytlaitainen, tiheään huopakarvainen.
  • Hedelmä: Pähkylä, jonka kärjessä valkoisia hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakassa lumimaat, maalaikut, vuotomaat, rannat, polkujen ja teiden varret, metsävyöhykkeen yläosissa avoimet puronvarret, myös tienvarret.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Lumijäkkärä on aito Lapin tunturipaljakan kasvi – jokivesien mukana se leviää havumetsävyöhykkeen yläosiin asti, mutta nämä esiintymät jäävät tilapäisiksi. Tuntureilla lumijäkkärä on myöhään sulavien lumimaiden ja sulavesistä alkunsa saavien puronvarsien laji. Missään vesi tuskin on yhtä raikasta, mutta sen hyytävää kylmyyttä kestää vain ani harva kasvi. Lumijäkkärä suosii nimenomaan paikkoja, joissa muu kasvillisuus on aukkoista ja matalaa. Paikoin sopulit, porot, routa, tulvat – ja ihminen – raivaavat sille sopivia kasvupaikkoja muualtakin. Vaeltaja tapaa ensimmäiset lumijäkkärät yleensä polulta, jos suuntaa hetkeksi katseensa maisemista maanpinnan tasoon.

Lumijäkkärä on yleinen pohjoisen Lapin yhtenäisillä tunturialueilla Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa. Eteläisimmät esiintymät ovat Ounas-Pallaksen alueella ja idempänä Saariselän tuntureilla, joissa vielä on lumijäkkärälle sopivia lumenviipymiä ja niistä lähteviä sorarantaisia puronvarsia. Erillisesiintymiä on löydetty vielä hieman etelämpääkin Kittilästä Sirkan tienoilta, eteläisin havainto on Ounasjoen rannalta aivan Kittilän etelärajalta.

Mikäli pohjoisimmassa Lapissamme viljeltäisiin maata, lumijäkkärästä saattaisi muodostua hankala rikkaruoho. Se muistuttaa monessa suhteessa etelän pelloilta rikkaruohona tuttua savijäkkärää (Gnaphalium uliginosum). Pelkästään löytöpaikan perusteella lajinmääritys ei onnistu, sillä savijäkkäräkin kasvaa Lapissa harvinaisena rikkaruohona sekä jokivarsille levinneenä. Lumijäkkärä on savijäkkärää pienempi ja sillä on mykeröitä haarattoman varren päässä vähemmän, joskus vain yksi ainoa. Toisin kuin yksivuotinen savijäkkärä, monivuotinen lumijäkkärä muodostaa rönsymäisten haarojen avulla pieniä kasvustoja, jonka läheiset kasvit ovat usein samaa yksilöä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page