© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio. Tunturikynsimö kuvattu Kanadassa. All rights reserved.

Lumikynsimö

Draba nivalis

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Mätästävä.
  • Korkeus: 3–10 cm. Varsi ohut, harmaakarvainen (tähtikarvainen, hapsikarvaton), yleensä lehdetön.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 5 mm leveä. Terälehtiä 4, ehyitä, 2–3 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto 2–10-kukkainen, lyhytvartinen (2–3 cm) sykerö kasvaen pitkävartiseksi (10 cm) tertuksi.
  • Lehdet: Tiheänä tyviruusukkeena, varsilehti mahdollinen. Lapa ruoditon, soikea–vastapuikea, 5–10 mm pitkä, ehytlaitainen, tiheään tähtikarvainen, joka antaa lehdille lajille tyypillisen harmaan sävyn.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, suikea, litteähkö, kalju, 7–9 mm pitkä, lyhytperäinen, pysty ja otapäinen litu.
  • Kasvupaikka: Tuntureilla soraikot, lapinvuokkokankaat ja kallionraot. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Kynsimöiden tunnistamista pidetään vaikeana ja sitä se etenkin tunturilajiston osalta onkin. Lapin valkokukkaiset, tyviruusukkeelliset kynsimöt ovat kaikista vaikeimpia määriteltäviä ja vaativat karvantarkkaa tutkimista. Tähän vaikeusasteluokkaan kuuluvat lumikynsimön lisäksi kalliokynsimö (D. norvegica), tunturikynsimö (D. fladnizensis), lapinkynsimö (D. lactea), isokynsimö (D. daurica) ja vielä mukaan voisi lukea myös idänkynsimön (D. cinerea), jonka kukat ovat kellanvalkeita ja jota tavataan vain Kuusamossa ja Sallassa itärajan tuntumassa.

Muiden Käsivarren Lapin kynsimöiden tapaan kalkkipitoista alustaa vaativa tai ainakin suosiva lumikynsimö on meillä hyvin harvinainen. Lajin kasvupaikat rajoittuvat Enontekiön suurtuntureihin suurin piirtein samoille alueille tunturi- ja lapinkynsimön kanssa. Iso- ja kalliokynsimön kasvupaikat yltävät alemmaksi etelään. Ehkä helpoimmin lumikynsimön erottaa lähisukulaisistaan sen tähtikarvaisuuden aikaansaaman harmaan sävyn avulla. Lumikynsimöllä on ainoastaan tähtikarvoja (eli karva on kärjestä haaroittunut tähtimäisesti moneen suuntaan).

Lapinkynsimöllä ja kalliokynsimöllä on sekä hapsi-, tähti- että hankakarvoja; isokynsimöllä tähti- ja hapsikarvoja, ja tunturikynsimö on kalju tai sillä korkeintaan vain hapsikarvoja. Kun vielä jotkin kynsimöistämme voivat risteytyä keskenään (ainakin lumi- ja lapinkynsimö), haastetta riittää kokeneellekin lajien määrittäjälle ja tunnistusreissulle tulevaisuuden kasviharrastaja ottaakin mukaan kaikkien vakavien kasviharrastajien suosikkikirjan, ‘Jokamiehen kasvikarvaoppaan’ lisäksi DNA-tunnistimen.

Tunturikynsimö

Draba fladnizensis

Tunturikynsimö kasvaa samoilla paikoilla lumikynsimön kanssa ja on hyvin samannäköinen. Erojakin on; tunturikynsimön varsi on yleensä ainakin yksilehtinen ja kalju (lumikynsimön yleensä lehdetön ja tähtikarvainen). Myös ruusukelehdet ovat hapsikarvaisia (lumikynsimöllä tähtikarvaisia). Tunturikynsimön lidut ovat lyhyempiä (4–6 mm, lumikynsimön 7–9 mm) ja usein sinipunaisia, niin kuin varsikin. Tunturikynsimö on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Kasvikarvaisuuden pikakurssi, osa 1/368

Kasvit voidaan niiden karvaisuuden (ja karvattomuuden) mukaan jakaa ainakin 8:aan eri perusryhmään, jotka ovat: kaljut, karkea-, silkki-, huopa-, villa-, hanka-, hapsi-, nysty- ja kilpikarvaiset. Ja tietenkin vielä alajaot eli pitkä- ja lyhytkarvaiset ja näiden kaikkien erilaiset yhdistelmät. Ja pitää tietenkin ottaa huomioon, että lehdet voivat olla eri puolilta erilailla karvoittuneita, ja että…

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page