© Jorma Karjalainen © Jorma Karjalainen Rikkileinikki

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jorma Karjalainen. All rights reserved.

Lumileinikki

Ranunculus nivalis

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 6–15 cm, hedelmävaiheessa jopa 25 cm. Varsi pysty, yleensä haaraton, heikosti särmikäs, yläosasta harvaan ruskeakarvainen. Tyvellä 2–3 cm pitkiä lehtituppia.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, tummankeltainen, 18–28 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, tiheään ruskeakarvaisia, pitkään säilyviä. Kukkapohjus 1,5–5 mm pitkä, kalju tai kärjestään niukkakarvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukkia 1–2, yksittäin varren päässä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehtiä 1–5, pitkäruotisia, varsilehtiä 1–3, ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen, yleensä herttatyvinen, 3-liuskainen, keskiliuska ehyt, sivuliuskat 2–3-liuskaisia. Varsilehdet liuskaisia, liuskat kapean vastapuikeita–soikeita.
  • Hedelmä: 1,5–2 mm pitkä pähkylä, kärjessä n. 1 mm pitkä, lähes suora ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakan lumimaat, kosteat painanteet, valuvesirinteet, viidat, puronvarret, rannat.
  • Kukinta: (Kesä–)heinä–elokuu.

Suomessa ei ole varsinaista arktista tundraa, mutta Lapin tuntureilla on laajoja paljakka-alueita metsänrajan yläpuolella. Niiden puuttomuus johtuu maaston korkeudesta: korkeuden kasvaessa keskilämpötila laskee lähes asteen sataa metriä kohden, ja pohjoisen Lapin huipuilla puut eivät enää tule toimeen. Ruohovartinen kasvillisuus on kuitenkin monipuolista: näennäisestä yksitoikkoisuudesta huolimatta paljakka on monenlaisten kasvupaikkojen mosaiikki ja siellä kasvaa esimerkiksi useita omanlaisiinsa ympäristöihin sopeutuneita pieniä leinikkilajeja.

Lumileinikki kasvaa Enontekiön ja Utsjoen suurtuntureiden paljakan lumenviipymillä ja valuvesien kostuttamilla paikoilla, eteläisimmät kasvupaikat ovat Ounastuntureilla. Kukinta-aikaan lumileinikki on vain reilun kymmenen sentin korkuinen, mutta sen kukka on monien tunturilajien tapaan huomattavan suuri kasvin kokoon nähden. Siementen kypsyessä varsi venyy vielä pituutta ja sulavesien kuljettamina pähkylät päätyvät joskus pitkällekin alavirtaan somerikkoisille rannoille. Metsävyöhykkeen kasvustot jäävät kuitenkin poikkeuksetta lyhytikäisiksi – ilmanala on liian lämmin tälle tuntureiden lajille.

Rikkileinikki

Ranunculus sulphureus

Hyvin paljon lumileinikkiä muistuttava, uhanalainen rikkileinikki menestyy vain läpi kesän kosteilla paikoilla ja on kalkinsuosija. Pohjoisimpaan lajistoomme kuuluva kasvi esiintyy meillä vain Käsivarren lapissa aivan Norjan rajan tuntumassa Varddoaivilla, Guonjarvárrilla ja Luossanibballa, satunnaisesti muuallakin. Parhaiten rikki- ja lumileinikin erottaa toisistaan tyvilehdistä, joiden lapa on rikkileinikillä leveän kiilatyvinen ja matalaan 5–9-liuskainen tai hampainen (lumileinikillä herttatyvinen ja 3-liuskainen).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page