© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Lutukka

Capsella bursa-pastoris

  • Nimi myös: Rikkalutukka
  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen, usein ylitalvinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi kalju–niukkakarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, alle 0,5 cm leveä (voi joskus puuttua); terälehtiä 4, pyöreäkärkisiä, n. 2,5 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä tav. 6, joskus jopa 10 (tällöin terälehdet muuttuneet heteiksi). Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruusukelehdet lyhytruotisia, varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Ruusukelehtien lapa tav. pariliuskainen, joskus mutkainen tai ehyt, varsilehtien hammaslaitainen–ehyt, nuolityvinen, suippokärkinen.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, kolmiomainen, kärkeä kohti levenevä, lanttokärkinen, siipipalteeton, 6–9 mm pitkä litu. Lituperä n. 10 mm, siirottava. Siemenet tahmaisia, tarttuvia.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhat, tienvarret, polut, pellot, joutomaat, luodot.
  • Kukinta: Touko–lokakuu.

Lutukka on muinoin lähtenyt levittäytymään jostain Välimeren alueelta ja ihmisen mukana saavuttanut jokseenkin maapallon jokaisen soveliaan kolkan. Heikkona kilpailijana se ei menesty sulkeutuneessa luonnonkasvillisuudessa, mutta häirityillä paikoilla, kuivahkolla kivennäismaalla se on menestyjä. Pienet kukat ovat itsepölytteisiä ja jollei maaperä ole jäässä tai lumen peitossa, voi lutukka kukkia jopa ympäri vuoden. Yhden lutukan lituhedelmissä kypsyy keskimäärin noin 5000 siementä – kookkaissa yksilöissä huomattavasti enemmän – jotka limautuneina tarttuvat ohikulkijoiden matkaan ja säilyttävät itävyytensä maaperässä jopa yli 15 vuotta. Siemenet pystyvät itämään melkein milloin tahansa ja lutukka kelpuuttaa kasvupaikoikseen hyvin monenlaiset ympäristöt kaupunkien kivikeskustoista lintuluodoille.

Monet ovat tutustuneet lutukkaan ensi kerran puutarhojen vihannesmailla ja kukkapenkeissä. Rikkaruohoksi leimatun lutukan nuoria versoja ja talvehtineita ruusukelehtiä on kuitenkin ennen käytetty maustevihanneksena. Vaatimaton lutukka on ollut kansanlääkinnässä monipuolinen rohto, esimerkiksi liian runsaiden kuukautisten hillitsemiseen. Kasvin verisuonia supistavaa vaikutusta käytettiin hyväksi haavojen hoitoon vielä toisen maailmansodan aikaan, kun tehokkaampia valmisteita ei ollut saatavilla. Verta hyydyttävää ainetta on varsinkin kalkkihomeen saastuttamissa kasveissa, joiden versot ovat pahoin vääristyneitä ja epämuodostuneita.

Myös Suomen kasviharrastajien lehti on nimeltään Lutukka. Suomessa kasviharrastus on toistaiseksi melko pienten piirien toimintaa, vaikka se ei vaadikaan kalliita välineitä ja alkuun pääsee perehtymällä hiukan alan terminologiaan. Monet kavahtavat esimerkiksi tieteellisiä nimiä, aivan turhaan. Ne saattavat aluksi tuntua vierailta ja oudoilta, mutta jonkin ajan päästä ne muistaa yhtä helposti kuin vaikkapa ystäviensä nimet. Opettelua voi alussa toki helpottaa erilaisilla muistamisen apukeinoilla. Toimivan muistisäännön voi kehitellä vaikkapa nimen äänneasusta: Capsella bursa-pastoris – katsella pulska pastori.

Lihansyöjäkö?

Lutukan siemenet ovat tahmaisen tarttuvia ja lisäksi (hyvälle) tuoksuvia, ainakin joidenkin pikkuötököiden, mm. sukkulamatojen näkökulmasta (vai pitäisikö puhua hajukulmasta), mutta siemenet ovat myös myrkyllisiä (pikkuötököiden terveyskulmasta). Lutukan varhaiskehitykselle pikkuötökän kuolema on eduksi; siemen saa itäessään täsmäannoksen lannoitetta maatuvasta ötökästä.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page