Kalkkimaariankämmekkä, D. fuchsii Kalkkimaariankämmekkä, D. fuchsii Toukokämmekkä

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Maariankämmekkä

Dactylorhiza maculata

  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurimukulat syvään liuskaisia.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi hento, täyteinen.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, violetti, purppuranpunainen, vaaleanpunainen tai valkoinen, tummakuvioinen, n. 1,5 cm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut ns. huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannuksellinen, kärjestä matalaan–syvään 3-liuskainen, sivuliuskat yleensä isompia kuin keskiliuska, joskus kaikki liuskat jokseenkin samankokoisia. Kannus sikiäintä lyhyempi. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1 ja luotteja 2. Kukinto tiheähkö, tähkämäinen terttu. Kukinnon tukilehdet vaaleita, hennosti sahalaitaisia, yleensä kukkia lyhyempiä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, lehtiä 3–10 kpl, alimmat lehdet selvästi suurempia kuin ylemmät. Lapa kapean vastapuikea, tylppä–pyöreäkärkinen, ehytlaitainen, silposuoninen, yläpinnalta tummapilkkuinen, alapinnalta siniharmaa. Ylälehdet pieniä, suikeita, kukkien tukilehtien kaltaisia.
  • Hedelmä: Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Soiden laiteet, korvet, letot, kangasmetsien soistuvat painanteet, kosteat metsät, suoniityt, lehdot, lähteiköt, purolaaksot, rannat, laitumet, hakamaat, tunturikoivikot ja paljakan alaosat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Liuskakämmekät (Dactylorhiza) ovat taksonomisesti erittäin vaikea suku. Meillä Suomessa suvun selkeästi yleisimmän lajin, maariankämmekän ulkonäkö vaihtelee suuresti: jopa samassa kasvustossa kukkien väri, kuviointi ja muoto vaihtelevat, samoin kasvien koko ja lehtien pilkullisuus. Lajista on ehtinyt kehittyä joukko levinneisyydeltään ja kasvupaikoiltaan poikkeavia muotoja, saattaapa eroja olla pölytysbiologiassakin.

Kalkkimaariankämmekkä

Dactylorhiza fuchsii (aiemmin Dactylorhiza maculata ssp. fucsii)

Kalkkimaariankämmekkää pidettiin aiemmin maariankämmekän alalajina tai maariankämmekän muotona, mutta nykytutkimus on määritellyt sen omaksi lajikseen. Lajien erottaminen toisistaan ei ole aivan helppoa eikä ilman kromosomitutkimusta aina ihan varmaa. Joitakin melko selviä eroja lajien ulkonäöissä on, mutta maariankämmekän suuri lajinsisäinen vaihtelu hankaloittaa tunnistamista. Kalkkimaariankämmekän alimmat lehdet ovat pyöreäkärkisempiä, kukinto on tiheän kartiomainen, kukan huuli on selvästi kolmiliuskainen ja huulen keskiliuska on jokseenkin yhtä iso kuin sivuliuskat. Ehkä selvin ero on kuitenkin ekologiassa: maariankämmekkä viihtyy happamallakin alustalla, kalkkimaariankämmekkä on nimensä mukaisesti vaatelias ja harvinainen kalkinsuosija. Kuva lajien levinneisyydestä on jokseenkin epäselvä, joten varsinkin sopivan kalkkipitoisten maitten maariankämmekän näköisiä kämmeköitä kannattaa katsoa tarkemmin. Uhanalaisuusluokituksessa kalkkimaariankämmekkä on määritelty silmälläpidettäväksi.

Baltiantoukokämmekkä (Leveälehtikämmekkä)

Dactylorhiza baltica (aiemmin Dactylorhiza majalis ssp. baltica)

Maariankämmekän oloisten liuskakämmeköiden kanssa sietää olla tarkkana. Äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu baltiantoukokämmekkä (tunnettiin aiemmin leveälehtikämmekän nimellä) on (tai oli) luonnossamme superharvinaisuus. Ensimmäinen ja tiettävästi ainut yksilö kasvoi Suomenlahden saaristossa, Dragsfjärdin Hiittisissä, Morgonlandetin ulkosaarella. Heti löytymisen jälkeisenä kesänä joku paikalle osunut henkilö oli kerännyt kaikki kolme kukkaversoa maljakkoonsa. Sen jälkeen kämmekkäryhmä varustettiin rauhoituksesta kertovalla kilvellä, mutta siitä huolimatta – tai juuri siitä johtuen – joku varasti kasvin myöhemmin juurineen kaikkineen. Suomenlahden saaristossa saattaa kuitenkin löytyä muitakin yksilöitä, sillä baltiantoukokämmekän katsottiin levinneen meille omin avuin jostain etelämpää.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page