Tuoksuverijuuri, A. procera

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Maarianverijuuri

Agrimonia eupatoria

  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 30–100 cm. Varsi pitkä- ja lyhytkarvainen, uurteeton.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, keltainen, n. 10 mm leveä; terälehtiä 5, tav. pyöreäkärkisiä, 4–5 mm pitkiä. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10–12. Emiö erilehtinen, emejä 2. Kukinto pitkä tähkä, kukat tuoksuvia.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Varsilehdet ruusukelehtiä pienempiä, varren yläosassa lehdet nivelväliä lyhyempiä. Lapa parilehdykkäinen, 3–6-parinen, päätölehdykällinen. Lehdykät soikeita–suikeita, isohampaisia, alta tiheään karvaisia, harvaan nystykarvaisia, harmahtavia. Lehdyköiden välissä liuskaisia–melkein ehyitä välilehdyköitä. Murskatut lehdet tuoksuvat heikosti.
  • Hedelmä: Koukkukarvainen, selvästi pitkittäisuurteinen, 7–10 mm pitkä pohjushedelmä. Alimmatkin koukkukarvat kärkeä kohti suuntautuneita.
  • Kasvupaikka: Kuivahkot niityt, lehtoniityt, metsänreunat, laitumet, kedot, pientareet. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Maarianverijuuri on Suomessa lounainen laji, yleisimmillään alkuperäisillä sijoillaan Ahvenanmaan ja lounaissaariston katajakedoilla, rantapensaikoissa ja kivikkorinteiden pähkinäpensastoissa. Manner-Suomen hajanaiset esiintymät etelärannikolta Satakuntaan, Etelä-Hämeeseen ja -Savoon saakka saattavat olla vanhan rohdosviljelyn jäänteitä.

Maarianverijuuren tieteellinen lajinimi tulee Vähä-Aasian itäosassa, Mustanmeren rannalla antiikin aikoina sijainneen Pontoksen kuningaskunnan hallitsija Mithridates Eupatorilta, joka tarinan mukaan oivalsi ensimmäisenä maarianverijuuren parantavat vaikutukset. Suomessa laji on omistettu Neitsyt Marialle joko hyvien rohdosominaisuuksiensa vuoksi tai jonkin pakanallisen käyttötavan unohduttamiseksi. Koko verijuurten suvun suomenkielinen nimi lienee perua vanhasta lääkekäytöstä, sillä kasveilla uskottiin olevan verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus – kääreissä yrttiuutetta on käytetty haavojen hoitamiseen ja tulehdusten estämiseen. Rohdoksena kasvi on auttanut ruoansulatuselimistön, maksan ja sappiteiden vaivoihin. Vielä nykyäänkin maarianverijuurta lisätään eräisiin teesekoituksiin.

Maarianverijuuren ohella Lounais-Suomessa kasvaa lähinnä Ahvenanmaalle keskittyvä tuoksuverijuuri (A. procera). Suppealla alueella Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maakunnissa kasvaa lisäksi harvinainen, rauhoitettu idänverijuuri (A. pilosa). Hakamaiden ja laidunniittyjen umpeenkasvaminen uhkaa tätä perinneympäristöjen kasvia, kuten muitakin verijuuria. Täysikasvuiset verijuuret selviävät kilpailussa jotenkuten muille kookkaille ruohoille, mutta tiheän kasvillisuuden varjossa siementaimet eivät idä tai kuolevat jo pieninä. Verijuuret voi erottaa toisistaan mm. hedelmien uurteiden pituudella. Maarianverijuurella uurteet ovat 3/4 hedelmän pituudesta, tuoksuverijuurella noin puolet ja idänverijuurella koko hedelmän mittaiset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page