© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mäkiarho

Arenaria serpyllifolia

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi koheneva–pysty, tav. runsashaarainen, lyhytkarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, alle 1 cm leveä; terälehtiä 5, ehyitä, verholehtiä lyhyempiä. Verholehtiä 5, suippoja, 3-suonisia, lyhytkarvaisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat harvoissa huiskiloissa (joskus yksittäin).
  • Lehdet: Vastakkain, alimmat epäselvästi ruodillisia, ylemmät lähes ruodittomia. Lapa kolmiomaisen puikea, suippo, ehytlaitainen, hienokarvainen, harmahtavanvihreä.
  • Hedelmä: Päärynänmuotoinen, pulleatyvinen, paksuseinäinen, vaaleanruskea, 6-liuskaisesti aukeava, verhiön mittainen kota.
  • Kasvupaikka: Kallion- ja mäenrinteet, kedot, soralaikut, hiekkaiset pientareet, törmät, teiden ja rautateiden penkereet, kesantopellot, joutomaat, pihat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Mäkiarho on pienehkö kasvi, joka välttää helposti tarkkaavaisenkin kasviharrastajan katseen. Tavallisesti laji jää vain sormen mittaiseksi ja pienilehtisenä se on melko laihan näköinen ruipelo. Parhaita paikkoja lajin etsimiseen ovat kuivat, hiekkaiset mäenrinteet ja ohutmultaiset kalliokedot, joiden aukkoisessa kasvipeitteessä on elintilaa lyhytikäiselle mäkiarhollekin. Pienestä koosta on kedolla hyötyä: mäkiarho tarvitsee vähemmän vettä ja ravinteita sekä kehittyy nopeammin kuin kookkaammat lajit. Missä tahansa kasvittomassa laikussa mäkiarho ei kuitenkaan suostu kasvamaan, sillä se vaatii kohtuullisen ravinteista alustaa. Ihmisen toiminta on avannut sille uusia kasvupaikkoja kesantopelloilla, hiekkaisilla tienvarsilla ja puutarhoissa, joissa se tulee usein suuremmaksi kuin luonnonoloissa. Ihmisen mukana mäkiarho on myös levinnyt alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan vanhasta maailmasta Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan asti.

Mäkiarhon kukan terälehdet ovat verholehtiä lyhyempiä. Kukinta painottuu yleensä alkukesään, mutta jatkuu jossain määrin läpi kasvukauden. Kukkatuntomerkkien perusteella mäkiarhon voi erottaa sukunsa muista Suomessa esiintyvistä lajeista, rauhoitetuista tunturiarhosta (A. pseudofrigida) ja norjanarhosta (A. norvegica). Mäkiarho on lisäksi yleisin maan eteläpuoliskolla – vaikka satunnaislöytöjä onkin Lapin etelärajoille saakka, yhteisiä kasvupaikkoja Käsivarren suurtunturien paljakalla kasvavan norjanarhon tai Koillismaan kalkkikallioilla viihtyvän tunturiarhon kanssa tuskin löytyy.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page