© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mäkihärkki

Cerastium semidecandrum

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–12 cm. Varsi koheneva–pysty, karvainen, ainakin latvasta myös nystykarvainen, kukattomat tyvivesat puuttuvat.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 1 cm leveä; terälehtiä viisi, 2–4 mm pitkiä, verholehtiä lyhyempiä (harvoin pidempiä), matalaan 2-liuskaisia, joskus vaihtelevan muotoisia ja kokoisia. Verholehtiä 5, suikeita, suippoja, karvaisia, kärjestä kaljuja, leveälti kalvolaitaisia. Heteitä 5–10, yleisimmin 5. Emiö yhdislehtinen, tav. 5-vartaloinen, 5-luottinen. Kukinto 2-haarainen viuhko, kukkia 10–40; tukilehdet leveälti kalvolaitaisia.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa soikea, karvainen, ehytlaitainen, harmaanvihreä.
  • Hedelmä: Lieriömäinen, suora–hieman käyrä, (9–)10-liuskaisesti aukeava, 5–7 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Kalliot, paahteiset kedot, hiekkaiset rinteet, ratavallit, tienpientareet, joutomaat.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Mäkihärkki kuuluu avointen, kuivien ja hiekkaisten ympäristöjen lajistoon, joka kukkii kevään kosteuden turvin keväällä ja alkukesällä. Härkkien kukissa käy enimmäkseen kärpäsiä ja mehiläisiä, tosin yksivuotinen laji varmistanee hyvän pölytystuloksen itsepölytyksellä. Mäkihärkki kypsyttää siemenensä, kuihtuu ja kuolee jo keskikesään mennessä. Siemenet kestävät Itämeren suolapitoisuutta hyvin ja siementaimetkin voivat kellua vahingoittumatta ainakin kuukauden. Mäkihärkki lienee levinnyt meille veden virtausten mukana: sitä tavataan suhteellisen harvinaisena eteläisellä rannikkoseudulla, levinneisyyden painopiste on lounais-saaristossa. Satunnaisesti laji on tavattu pohjoisempaa sisämaastakin. Mäkihärkki on saaristossa olennainen osa luonnontilaisten mäen- ja kallionnyppylöiden kasvipeitettä, mutta hyötynyt ihmistoiminnasta valtaamalla uusia kasvupaikkoja urheilukentiltä ja tienvieriltä.

Mäkihärkin erottaminen tahmahärkistä (C. glutinosum) saattaa tuottaa vaikeuksia, sillä molemmat ovat usein tahmeakarvaisia. Erot ovat kuitenkin ilmeisiä kunhan tietää mitä katsoa: mäkihärkin kukkaperät ovat kukinnan lopussa alaviistot, kukinnon tukilehdet ja verholehdet leveälti kalvolaitaiset; tahmahärkin kukkaperät ovat puolestaan pystyt tai yläviistot, tuki- ja verholehdet vain kapealti kalvolaitaiset. Nurmihärkistä (C. fontanum) mäkihärkin erottaa kukattomien versojen puuttumisen perusteella. Pienten, tyvivesattomien ja nystykarvaisten nurmihärkkien erottaminen mäkihärkistä saattaa vaatia lupin käyttöä: mäkihärkin nystykarvojen kärki on pallonpyöreä, nurmihärkin aina pitkulainen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page