© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Mäkihorsma

Epilobium collinum

  • Heimo: Horsmakasvit – Onagraceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Tyvellä runsaasti pieniä, paksusuomuisia, nuppumaisia talvehtimissilmuja.
  • Korkeus: 10–40 cm. Usein monivartinen. Varsi haaraton–tyvestä haarova, kauttaaltaan kaarikarvainen, nystykarvaton, yleensä punertava.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaalean purppuranpunainen, 6–9 mm leveä, terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti 4-liuskainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, kauttaaltaan kaarikarvainen, nystykarvaton. Kukinto yleensä haarova terttu.
  • Lehdet: Vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), lyhytruotisia–ruodittomia, nivelvälin pituisia. Lapa soikeahko–puikea, pyöreähkökärkinen, harvahampainen, erityisesti lehtisuonia pitkin kaarikarvainen.
  • Hedelmä: Putkimainen, 4-lokeroinen, 4–6 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, vaaleanystermäisä, kaulattomia.
  • Kasvupaikka: Kuivat kallionlaet, -raot ja -hyllyt, kedot, töyräät, pientareet, sorakuopat, puutarhat, joutomaat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Monista muista horsmista poiketen mäkihorsma suosii kuivahkoja kasvupaikkoja. Suomessa se on alkuperäinen luonnonkasvi kuivien kallioiden lakiosissa, rinteillä ja pengermillä, jopa pystysuorien kallioiden rakosissa. Usein se kasvaa myös ihmisen luomilla kasvupaikoilla, joista merkittävimpiä ovat tienvarret ja kuivat joutomaat. Se on melko yleinen maan eteläisimmässä kolmanneksessa, harvinainen Kainuun rajoille asti. Pohjois-Suomessakin on muutama kasvupaikka, joista pohjoisin ja hyvin erillinen on Utsjoen Kevolla. Mäkihorsma esiintyy kasvupaikoillaan hyvin luonteenomaisesti jopa useiden kymmenien versojen löyhästi mätästävinä kasvustoina.

Horsmat ovat hanhikkien (Potentilla) ohella lajirikkain kukkakasvisukumme. Lajit voidaan jakaa emiön luotin perusteella kahteen ryhmään. Useimmilla horsmilla emin kärjessä oleva luotti on nuijamainen, korkeintaan lanttokärkinen. Muutamilla lajeilla se on kuitenkin selvästi neliliuskainen. Mäkihorsma ja sen näköislaji lehtohorsma (E. montanum) kuuluvat molemmat neliliuskaiseen tyyppiin, joten sen perusteella kaksikkoa ei voi erottaa toisistaan. Molempien lajien levinneisyyskin on lähes samanlainen, joskin mäkihorsma lienee hieman harvinaisempi. Kasvupaikka antaa yleensä jo tuntuvan vihjeen lajista, sillä lehtohorsma kasvaa useimmiten ravinteikkailla ja kosteahkoilla mailla – tosin ainakin ihmisvaikutteisilla paikoilla lajit voivat kasvaa rinnatusten. Kokemuksen perusteella kasvit voi oppia erottamaan olemuksesta: mäkihorsma on yleisväritykseltään harmaampi, pienempi ja sillä on pienet lehdet ja lyhyet nivelvälit, lehtohorsma on puhtaamman vihreä, sillä on isot lehdet ja pitkät nivelvälit. Mittasuhteita varmempi tuntomerkki löytyy tarkastelemalla lupilla tai suurennuslasilla sikiäintä, kehälehtien alapuolella sijaitsevaa kukan putkimaista tyviosaa. Jos se on kaarimaisten kaarikarvojen verhoama, kasvi on mäkihorsma. Jos kaarikarvat peittävät vain särmiä ja niiden välissä on nuppikärkisiä nystykarvoja, kasvi on lehtohorsma.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page