© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mäkikuisma

Hypericum perforatum

  • Heimo: Kuismakasvit – Hypericaceae
    (aiemmin Klusiakasvit – Clusiaceae, vanhalta nimeltä Guttiferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 30–80 cm. Monivartinen. Varsi yläosasta runsashaarainen, 2-särmäinen, kalju, tyvestä puutunut.
  • Kukka: Säteittäinen, 1,5–3,5 cm leveä. Terälehtiä 5, keltaisia, pikitäpläisiä ja -juovaisia. Verholehtiä 5, suippoja, enimmäkseen ehytlaitaisia, tavallisesti 3-suonisia. Heteitä monta, yhdistyneet kolmeksi kimpuksi. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen. Kukinto runsaskukkainen viuhko.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, heikosti sepiviä. Lapa suikea–soikea, piki- ja varsinkin kuultotäpläinen, lehtilaita hieman taakäänteinen.
  • Hedelmä: 3-lokeroinen kota.
  • Kasvupaikka: Kiviset mäet ja katajikot, lämpimät kallionpengermät, kyläpientareet.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Mäkikuisma on monivartinen, varsiltaan täyteinen ja kaksisärmäinen, valoisten ja kuivien kasvupaikkojen monivuotinen laji. Lähisukuisesta, varreltaan nelisärmäisestä (ja nelikulmaisesta) särmäkuismasta (H. maculatum) erottava ominaisuus on särmien lukumäärän lisäksi verholehtien kapeus ja suippokärkisyys (särmäkuisman verholehdet ovat leveämpiä ja pyöreäpäisiä). Lehdissä, kuten muissakin verson osissa, on kuismakasveille tyypilliseen tapaan läpikuultavina pisteinä näkyviä öljyonteloita. Mäkikuisma lisääntyy usein apomiktisesti eli ilman hedelmöitystä.

Mäkikuisma on (ollut) monipuolinen hyötykasvi – mm. viinan maustamisessa, tosin särmäkuismaa lienee myös käytetty, sillä lajeja tuskin osattiin aina erottaa toisistaan. Kuismien tunnetuin tehoaine on hyperikiini, jota kasvit valmistavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Sen esiasteet ovat punaisia ja violetteja väriaineita, joita on uutettu kangasväreiksi etenkin juurakosta, mutta myös nupuista.

Särmäkuismaa on käytetty lääkekasvina. Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä. Suomessa mäkikuisma on (melko vähäisestä) myrkyllisyydestään huolimatta harmiton – sen sijaan ihmisen mukana muun muassa Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan levittyään se on uusilla kotiseuduillaan luokiteltu monin paikoin harmilliseksi vieraslajiksi.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page