© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mäkilemmikki

Myosotis ramosissima

  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Pääjuuri lyhyt, tummanruskea.
  • Korkeus: 10–25 cm. Varsi tyveltä alkaen haarova, siirottavasti–pinnanmyötäisesti karvainen.
  • Kukka: Säteittäinen, 1–2 mm leveä. Teriö yleensä sininen, yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, syvään 5-liuskainen, liuskat kapeita, hieman uloskaartuvia; karvat enimmäkseen siirottavia, koukkupäisiä; hedelmäasteella verhiö 2–3 mm pitkä, yleensä avoin, hedelmyksineen helposti kariseva. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; kaikki kukat tukilehdettömiä. Kukkaperä tiukan myötäkarvainen, kukinnan jälkeen noin verhiön pituinen.
  • Lehdet: Kierteisesti. Tyvilehdet ruodillisia, ruoti siipipalteinen; varsilehdet ruodittomia. Tyvilehdet yleensä kukinnan aikaan kuihtuneet. Lapa suikea–vastapuikea, ehytlaitainen, alapinnalla enemmän suoria karvoja kuin yläpinnalla.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, sileitä, palteettomia, vaaleanruskeita, n. 1,2 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Kedot, kalliot, pellot, sorakuopat, hietikot.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Keväisin eteläisen Suomen kallio- ja vallikedot puhkeavat siniseen kukkaloistoon pienten lemmikkien kohottaessa kukintonsa kohti aurinkoa. Yksittäiset kukat ovat vain pari milliä halkaisijaltaan, mutta huikealla määrällään riittävät sinertämään koko maiseman. Jos haluaa selvittää kukkijoiden lajin, täytyy lemmikkejä tutkia tarkemmin, jopa lupin tai suurennuslasin avulla. Paras menetelmä on polvistua kasvin viereen ja tarkentaa katseensa kukan ja varren väliin. Jos kukan ja kukintorangan välissä erottuu selvä, myötäkarvainen kukkaperä, kyseessä on mäkilemmikki.

Mäkilemmikin voi sekoittaa muuten hyvin samankaltaiseen hietalemmikkiin (M. stricta), jonka kukka on kuitenkin melkein varressa kiinni. Selvimmin ero näkyy pitkään auki olleissa ja ohikukkineissa, hedelmävaiheisissa kukissa. Ei pidä myöskään häkeltyä, jos näkee molemmanlaisia kukkia: lajit kasvavat usein sekakasvustoina. Saattaapa joukossa olla kolmaskin laji, myöhemmin kukkiva peltolemmikki (M. arvensis). Se on yleensä selvästi kookkaampi, mutta etenkin kuivilla paikoilla saattaa muistuttaa kovasti pienempiä sukulaisiaan. Pienikokoisenakin sen verhiöt ovat kookkaammat ja kukkaperät jopa kaksi kertaa verhiön mittaiset. Mäkilemmikki on kolmikosta eteläisin, lähinnä Suomenlahden rannikon kevään silmänilo, muut ovat levinneet laajemmalle. Mäkilemmikki on kolmikosta myös luonteeltaan selvimmin nimenomaan kuivien ketojen kasvi.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page