© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Mäkilitukka

Cardamine hirsuta

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–30 cm. Varsi tav. kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 2,5–3 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä tav. 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Tyviruusuke selvä, monilehtinen, varsilehdet kierteisesti, tav. 2–4, ruusukelehtiä pienempiä, ruodillisia, ruoti jonkin verran karvainen. Lapa parilehdykkäinen, 1–4-parinen, päätölehdykällinen, lehdykät pyöreähköjä, päätölehdykkä muita isompi, munuaismainen.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, pitkittäin aukeava, hoikka, litteä, 15–25 mm pitkä, tav. peränsä suuntainen litu, jonka kärjessä pieni, usein epäselvä, enintään 0,5 mm pitkä ota. Lituperä 1/4–1/3 lidun pituudesta, pystyhkö.
  • Kasvupaikka: Kuivat rinteet, katajakedot, metsänreunat, laitumet, joutomaat, louhikot, kalliot, joskus rikkaruohona kasvihuoneissa, puutarhoissa tai nurmikoilla.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Mäkilitukka on lounaisen Suomen luonteenomainen saaristokasvi. Se viihtyy niin metsänlaidan varjossa, avoimilla merenrannoilla, kalliorinteitten niukalla maaperällä kuin myös ihmisen muokkaamilla multavilla mailla. Hallaton syksy lienee edellytys lajin menestymiselle: yksivuotinen mäkilitukka itää jo syksyllä ja kukkii seuraavana keväänä ja alkukesällä. Saariston leudossa ilmastossa taimet ehtivät varttua riittävän kookkaiksi selviytyäkseen talven koettelemuksista. Lajia saattaa tavata rikkana myös puutarhoissa ja kukkalaatikoissa. Mäkilitukka puuttuu kokonaan Euroopan kylmimmistä ja mantereisimmista osista. Brittein saarilla sen sijaan se on yleinen rikkaruoiho ja myös suosittu villiyrtti, etenkin sen tuoreet lehtiruusukkeet. Liikenteen myötä laji on laajentanut levinneisyysaluettaan Etelä-Amerikkaan ja Meksikoon.

Mäkilitukka erottuu tiheäruusukkeisena ja usein monivartisena melko helposti muista meikäläisistä litukkalajeista. Toisiaan muistuttavien litukoiden kanssa on syytä olla silmä tarkkana: Suomesta löydettiin vielä 1987 uusi litukkalaji, harvinainen ja rauhoitettu lehtolitukka (C. impatiens) Varsinais-Suomen Houtskarista. Seuraavana vuonna löytyi toinen, erillinen kasvusto Karjalohjan Lohjansaaresta. Kasvi voi olla luonnossamme perua ilmastoltaan otollisemmalta kaudelta. Meikäläiset kasvupaikat sijaitsevat saarissa, joiden otollisella pienilmastolla lienee osuutensa kasvin säilymiseen ja viihtymiseen. Lehtolitukan yksilömäärä kasvupaikoilla vaihtelee paljon, eikä sitä joka vuosi ole löydetty lainkaan tunnetuilta sijoiltaan. Hakkuut ja muut kasvupaikkojen muutoksen uhkaavat kasviharvinaisuuden säilymistä rauhoituksesta huolimatta. Lehtolitukalta puuttuu monille litukoillemme tyypillinen tyviruusuke, muista ruusukkeettomista lajeista sen erottavat lehtien selvät korvakkeet.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page