Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Mäkimeirami
Origanum vulgare
- Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, hoikka. Syksyllä rönsyllinen.
- Korkeus: 20–60(–80) cm. Varsi haaraton–yläosasta haarova, koheneva–pysty, puutunut, 4-särmäinen, yleensä punaruskea, karvainen. Voimakastuoksuinen.
- Kukka: Teriö vastakohtainen, tav. vaalean karmiininpunainen, 4–7 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, 5-liuskainen, pitkätorvinen, karvainen. Ylähuuli litteä, lyhyt, lovipäinen; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja suurempi, pyöreäpäinen, reunasta matalahampainen. Verhiö lähes säteittäinen, kellomainen, 5-liuskainen, 13-suoninen. Heteitä 4, joista 2 pitkää (teriön ylähuulta pidempiä) ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tiheä, huiskilomainen, lehtihankaisten kiehkuroitten muodostama ryhmä varren ja haarojen päässä.
- Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lehtilapa puikea–lähes soikea, melkein kalju, laita ehyt–matalahampainen. Kukinnon tukilehdet pieniä.
- Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) lähes pyöreitä, kellanruskeita.
- Kasvupaikka: Niityt, kalliokedot, pientareet, metsänreunat, lehdot. Myös maustekasvina viljelty.
- Kukinta: Heinä–elokuu.
Useimmissa huulikukkaiskasveissa on voimakkaasti tuoksuvia aineita ja monia on kokeiltu mausteeksi. Mäkimeramin suku on tuttu pizzamausteena käytettävän oreganon raaka-aineena. Maustehyllyjen oregano on sekoite, johon käytetään mäkimeiramin versojen ohella lähisukuisia maustemeiramia (O. majorana) ja turkinmeiramia (O. onites). Pelkästään mäkimeiramin kuivatuista lehdistä valmistettu mauste on pistävämpää ja karkeamman makuista kuin meiramiseos. Nykyisin kauppojemme oregano on pääasiassa tuontitavaraa, mutta Lounais-Suomen saaristolaiset ovat jo kauan ennen ulkomaankauppaa osanneet maustaa meikäläisellä mäkimeiramilla kalaruokiaan. Siirtoistutukset ryytimaille ovat epäilemättä laajentaneet lajin levinneisyyttä. Mäkimeiramiin on liitetty aikojen kuluessa erilaisia arvokkaita ominaisuuksia, aina riivaajien ja pirujen torjuntaa myöten. Rohdoksena kasvi on kelvannut monenlaisten vaivojen hoitoon ja varmaan tehoaakin haihtuvan öljynsä antiseptisen, kylmettävän ja puuduttavan vaikutuksensa ansiosta.
Mäkimeirami viihtyy kuivahkoilla, aurinkoisilla ja mieluiten runsaskalkkisilla mailla. Useimmista muista huulikukkaisten heimon (Lamiaceae) suvuista meiramit erottaa parhaiten kukintonsa perusteella. Meiramin kukista muodostuvat pikkuviuhkot eivät ole pareittain kiehkurana varren ympärillä, vaan mykerömäisinä tähkinä, jotka muodostavat huiskilomaisen kerrannaiskukinnon. Mäkimeirami kukkii heinä–elokuussa, mutta karistaa siemenensä vasta talvella. Puutunut varsi säilyy hangen pinnan yläpuolella talventörröttäjänä, jotta siemenet leviäisivät mahdollisimman tehokkaasti.
