© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Merikohokki

Silene uniflora

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Mattomaisia kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 10–30 cm. Monivartinen. Varsi rento–koheneva, tyvestä puutunut, kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–violetinsävyinen, n. 2,5–3 cm leveä, terälehtiä 5, kärjestä syvään 2-liuskaisia. Teriön nielussa liuskainen lisäteriö. Verhiö yhdislehtinen, pullea, 5-liuskainen, verkkosuoninen. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukkia 1–5, pystyjä; kukinnon ylimmät tukilehdet vihreitä–punertavia, korkeintaan kalvolaitaisia.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa suikea, möyheä, kalju, vahapeitteinen, sinivihreä.
  • Hedelmä: 5-liuskaisesti aukeava, 6–10 mm pitkä kota, hampaat taakäänteisiä.
  • Kasvupaikka: Hiekkaiset, soraiset ja kiviset merenrannat, rantavallit, rantakallioiden raot.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Merikohokki on todellinen merenrantakasvi, joka viihtyy avoimilla, saraisilla ja hiekkaisilla rannoilla pitkin Pohjanlahden rannikkoa. Toisinaan se saattaa kasvaa melko kaukanakin merenrannasta, mutta silloin lähes poikkeuksetta äärimmäisen emäksisellä kalliolla. Eräiden muiden suolakkokasvien tapaan se on joskus tavattu voimakkaasti suolattujen valtateiden varsilta. Runsaskukkaisuutensa ja vähäisten vaatimustensa ansiosta laji on myös suosittu kivikkopuutarhan perenna. Se sopii hienosti myös perhospuutarhaan, sillä se houkuttelee hyvin hyönteisiä kukkiinsa.

Aikaisemmin merikohokkia pidettiin nurmikohokin (S. vulgaris) muotona: tyypillisen merikohokin lisäksi koko sen levinneisyysalueella sekä erityisesti Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä tavataan muotoja, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan tätä lähisukulaista. Kohokkikasvien heimossa sukurajatkin ovat horjuneet: kohokit ja ailakit on aikojen saatossa koottu vuoroin yhdeksi isoksi suvuksi, vuoroin pilkottu pienempiin yksiköihin. Suomalaiset nimet vastaavat ahtaampia sukurajoja, jolloin ailakit erotetaan kärjestä kaksihalkoisten kodanliuskojensa perusteella omaan sukuunsa Melandrium. Nykyisen luokittelun mukaan kohokkien suvussa Silene on sekä kohokkeja että ailakkeja.

Nykyisin merikohokki hyväksytään omaksi lajikseen, mutta sen voi kyllä sekoittaa nurmikohokkiin, etenkin merenrannoilla kasvavaan suomenlahdennurmikohokkiin (ssp. littoralis). Nimensä mukaisesti suomenlahdennurmikohokki esiintyy Suomenlahden alueella, mistä merikohokki puuttuu. Molemmat lajit kasvavat paikoin Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Nurmikohokki on kasvutavaltaan yleensä pystympi, runsaskukkaisempi ja sen lisäteriö on epäselvä. Merikohokki ja nurmikohokki saattavat risteytyä yhteisillä kasvupaikoilla, tuloksena S. uniflora x vulgaris. Risteymän yleisyys on huonosti tunnettu.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page