© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Merimaltsa

Atriplex littoralis

  • Heimo: Revonhäntäkasvit – Amaranthaceae
    (aiemmin Chenopodiaceae – Savikkakasvit)
  • Kasvumuoto: Yksivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 40–100 cm. Varsi pysty, särmikäs, vihreä–punertava, runsaasti haarova.
  • Kukka: Kukat huomaamattomia, yksineuvoisia. Hedekukissa 5-liuskainen kehä. Heteitä 5. Emikukat kehättömiä, kahden tyvestä yhteenkasvaneen esilehden suojaamia. Suojalehdet lähes perättömiä, 2–7 mm pitkiä, monisuonisia, reunoilta ja selästä hampaisia tai sileitä (ehyitä). Emiö 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kapea, tähkämäinen, yläosasta lehdetön.
  • Lehdet: Vastakkain tai kierteisesti, lyhytruotisia, tasasoukkia, melko pitkiä (5–10 cm) ja kapeita, yleensä meheviä, harmaanvihreitä, harvahampaisia–ehytlaitaisia.
  • Hedelmä: Hedelmäverhiön suojaama pähkylä. Verhiössä 2 tyvestä paksua ja yhteen kasvanutta kolmiomaista, hammaslaitaista, 2–8 mm pitkää verholehteä, joiden pinnalla teräväkärkisiä, paksutyvisiä hampaita. Siemen musta, kiiltävä, 1,5–3 mm.
  • Kasvupaikka: Merenrannoilla etenkin hietikot ja levävallit, satamat.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Maltsojen suku on lajintunnistuksen kannalta aika hankala ryhmä. Maltsat muistuttavat kovasti savikoita, joista ne eroavat yksineuvoisuutensa (ja merimaltsan tapauksessa myös kaksikotisuutensa) sekä maltsoille tyypillisten hedelmien suojuslehtien perusteella. Näiden ns. hedelmäverhiöiden ominaisuudet ovat tärkeimpiä erottavia tuntomerkkejä myös maltsojen suvun sisällä.

Merimaltsa on, niin kuin nimikin sanoo, merenrantojen kasvi, jota Suomen rannikoilla tavataan Vaasan korkeudelle saakka. Muita merenrantojen maltsojamme ovat ainakin isomaltsa (A. prostrata), suolamaltsa (A. longipes), liuskamaltsa (A. hastata) ja lännenmaltsa (A. glabriuscula). Niistä kaikista merimaltsa on ehkä se helpoimmin tunnistettava. Muilla maltsoilla, erilaisessa kasvuympäristössä viihtyvää kylämaltsaa (A. patula) lukuun ottamatta, ei ole niin kapeita lehtiä. Lajin voisi sekoittaa myös harvinaiseen kapealehtisavikkaan (Chenopodium pratericola), jonka lehdet ovat kuitenkin jauhoisemmat, suhteellisesti leveämmät ja joka ei ole mitenkään merenrantakasvi. Merimaltsa sisältyy kokeneiden villiyrttiharrastajien lajilistaan. Kerättävia kasvin osia ovat lehdet ja ei-kypsät hedelmät.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page