© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Merinätkelmä

Lathyrus japonicus ssp. maritimus

  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–60 cm. Varsi yleensä rento, siipipalteeton, tiheäkarvainen–kalju.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, aluksi sinipunainen, myöhemmin sinertyvä, 14–20 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho), siivet valkoiset. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, 5–12-kukkainen terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, jokseenkin ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–5-parinen, kärhellinen. Lehdykät soikeita, ehytlaitaisia, silposuonisia, melko meheviä, sinivihertäviä. Korvakkeet isoja, leveitä.
  • Hedelmä: 30–50 mm pitkä, ruskea palko.
  • Kasvupaikka: Hiekkaiset ja kivikkoiset merenrannat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Monien mielestä merinätkelmä on siniharmaine lehtineen ja isoine kukkineen sukunsa meikäläisistä lajeista koristeellisin. Kauneus vielä korostuu lajin luonteenomaisilla kasvupaikoilla: todennäköisimmin sitä pääsee ihailemaan hiekkaisilla ja soraisilla merenrannoilla, joissa se kasvaa pioneerikasvina jonkin matkan päässä vesirajasta, täpärästi aaltojen ulottumattomissa. Merinätkelmä on tyypillisesti puoliavoimien paikkojen kasvi ja saattaa pitää pintansa pitkään sulkeutuvassa kasvillisuudessa, sinnitellen vielä metsänreunassakin.

Äkkiseltään merinätkelmän versojen väritys ja koko olemus saattavat tuoda mieleen herneen. Itse Carl von Linnékin erehtyi nimeämään lajin ”meriherneeksi”, Pisum maritimum. Lajin palot ja siemenetkin ovat suurempia kuin monilla sukulaisillaan ja niitä onkin käytetty katovuosina ihmisravintona. Hernekasvien siemenistä tekee erityisen hyvää ja arvokasta ravintoa niiden korkea proteiinipitoisuus. Suomalaisessa ruokapöydässä tuttuja ovat herneet, linssit, härkäpavut, tarhapavut ja monet muut, kuten lämpimillä seuduilla viihtyvä soijapapu. Kasvi itse on kuitenkin tarkoittanut siemenensä runsaan valkuaisen taimelleen, eikä eläinten tai ihmisten syötäväksi. Yleensä hernekasvit suojaavatkin siemenensä myrkyllisillä valkuaisaineilla. Myrkyttömät viljelykasvikannat ovat huolellisen kasvinjalostuksen ja valinnan tulosta, eikä villien hernekasvien siemeniä pidä ruveta suinpäin syömään: merinätkelmänkin herneet ovat käsittelemättöminä myrkyllisiä.

Merinätkelmä jaetaan kahteen alalajiin, joista meillä tavataan lännenmerinätkelmää (ssp. maritimus). Se jaetaan edelleen kolmeen muunnokseen, joista Pohjanlahdella esiintyy tiheään lyhytkarvainen var. pubescens, eteläisillä merialueilla kalju var. maritimus ja Suomenlahdella harvinaisena pienikokoinen var. acutifolius.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page