Väinönputki, ssp. archangelica

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Meriputki

Angelica archangelica ssp. litoralis

  • Nimi myös: Meriväinönputki
  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen, kerran kukkiva ruoho.
  • Korkeus: 50–120 cm. Varsi sileä, kalju, alaosasta sinipunertava, ylhäältä punertava, ontto, nivelkohdissa väliseinät.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–vihertävä, 4–5 mm leveä; terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet surkastuneet. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 20–40, palleromaisia, perät kaljuja. Pääsarjassa 1–3 aikaisin varisevaa suojuslehteä, pikkusarjojen suojuslehdet tasasoukkia, alaviistoja, noin puolet kukkaperän pituudesta.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, lehtituppi iso ja pullea, ruoti liereä. Lapa kolmiomainen, 2–3 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät möyheitä, hammaslaitaisia–liuskaisia, päätölehdykkä 3-liuskainen.
  • Hedelmä: Soikea, 2-lohkoinen, matalahkoharjuinen, 5–6 mm pitkä, epämiellyttävänhajuinen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Avoimet, kivikkoiset merenrannat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Varsinainen väinönputki (pohjanväinönputki, ssp. archangelica) on Lapin laji, jonka yhtenäisen levinneisyyden eteläraja kulkee eteläisimpien tuntureidemme tasalla Pudasjärvellä. Meriputki (meriväinönputki) puolestaan on rannikon laji, joka kasvaa jokseenkin yleisenä Merenkurkun tienoille asti, harvinaisena Perämeren alueellakin rantojen somerikossa ja kivenkoloissa. Meriputki on väinönputkea matalampi, sinivihreä ja möyheälehtinen. Lisäksi sen pikkusarjojen suojuslehdet ovat lyhyempiä, hedelmät pienempiä ja matalaharjuisempia kuin nimialalajilla. Väinönputken sarjaperät ovat usein jonkin verran karvaisia, meriputkella kaljuja. Meillä alalajit ovat – todennäköisesti erillisistä levinneisyyksistään johtuen – niin erilaisia että niitä voisi pitää omina lajeinaankin, mutta alalajien yhteisillä kasvupaikoilla raja on häilyvämpi.

Väinönputki – vähäisemmässä määrin myös sen sukulainen karhunputki (A. sylvestris) – ovat maineikkaita rohdos-, mauste- ja ravintokasveja. Tässä suhteessa meriputki on suvun musta lammas: se ei ole miellyttävän aromaattinen vaan pikemmin pistävän voimakkaanhajuinen; polttavan katkera maku saattaa nostaa herkkäkieliselle kyyneleet silmiin. Meriputkea on parempi ollakin syömättä, sillä se on aiheuttanut myrkytyksiä ainakin kotieläimille. Lisäksi kaikkien karhunputkilajien verson nesteet voivat auringonvalossa paljaalle iholle roiskuessaan nostattaa palovammoja muistuttavia kivulloisia rakkuloita.

Paikoin kivikkoisilla merenrannoillamme viihtyvästä rantaputkesta (Ligusticum scothicum) meriputken erottaa helposti kukkivana: rantaputken sarja on valkoinen ja tasalatvainen, meriputken vihertävä ja pallomainen. Lähisukulaisestaan karhunputkesta meriputken erottaa lehtiruotien perusteella: meriputken lehtiruodit ovat liereät, kun ne karhunputkella ovat päältä kouruiset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page