© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Merirannikki

Glaux maritima

  • Lat. synonyymi: Lysimachia maritima
  • Heimo: Esikkokasvit – Primulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, haaroittuva.
  • Korkeus: 3–25 cm. Varsi koheneva–pysty, haaraton–tyveltä haarova, kalju.
  • Kukka: Teriö puuttuu. Teriömäinen verhiö säteittäinen–kellomainen, vaaleanpunainen ja tummapisteinen, 3–6 mm leveä, yhdislehtinen, puoleenväliin 5-liuskainen, liuskojen laita valkoinen, kalvomainen. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat perättömät, yksittäin lehtihangoissa, muodostavat pitkänomaisen ryhmän.
  • Lehdet: Enimmäkseen vastakkain, yläosassa kierteisesti, ruodittomia, hieman sepiviä. Alimmat lehdet suomumaisia, ruskeita, ylemmissä lapa puikean suikea–soikea, möyheä, kalju, sinertävänvihreä, heikosti tummapisteinen.
  • Hedelmä: Pallomainen, 3 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Merenrannat, rantaniityt, kivikot ja kallionrakojen niittykaistaleet.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Merirannikki viihtyy nimensä mukaisesti rannoilla, meriveden kaltoin kohtelemissa rantaniityjen alaosissa kallionkoloissa, kivien lomassa, soraikoissa ja nurmen seassa. Laji sietää meriveden kyllästämää, suolaista kasvualustaa ja jopa satunnaisia tulvia. Paksut, mehevät lehdet sekä varret pidättävät hyvin kosteutta, eikä tuuli pääse riepottelemaan matalana suikertavaa vartta. Ylempänä rannalla meren vaikutus heikkenee, kasvualusta muuttuu ja lajisto monipuolistuu, mutta rannikin tapaiset suolakkokasvit eivät siellä enää pärjää kilpailussa. Meillä rannikki kasvaa yleisenä koko rannikolla, muualla sitä tavataan paikoin myös sisämaassa suolapitoisten lähteiden ympäristöissä, suola-aroilla ja jopa sisävesien rannoilla.

Rannikki lisääntyy tehokkaasti kasvullisesti ja muodostaa rönsyilemällä laajoja, jopa usean neliömetrin laajuisia puhtaita kasvustoja. Syksyllä maanpäällinen osa kuolee, mutta keväällä rönsyjen kärkisilmuista alkaa uusi kasvu. Yleensä tämä toistuu ainakin pari kertaa kasvin elämässä, ennen kuin se kukkii ensimmäisen kerran. Kukan rakenne eroaa selvästi muista esikkokasveista: terälehdet ovat surkastuneet olemattomiin, mutta kellomainen verhiö on teriömäisen värikäs. Kukkien pölyttäjinä näyttäisivät toimivan muurahaiset. Siemenet menettävät itävyytensä melko pian suolavedessä kelluessaan, mutta laji leviää myös ajelehtivista juurakonkappaleista.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page