© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mesiangervo

Filipendula ulmaria

  • Nimi myös: Niittymesiangervo
  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 0,5–1,2 m. Varsi karvainen–kaljuhko, varsilehdet lukuisia.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kermanvalkoinen, 5–8 mm leveä; terälehtiä tav. viisi, 3–4 mm pitkiä. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä paljon, terälehtiä pitempiä. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto runsaskukkainen, laaja kerrannaishuiskilo. Kukat tuoksuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–5-parinen, päätölehdykällinen. Lehdykät puikeita–suikeita, kaksoissahalaitaisia, päältä kaljuja, alta vaaleita, tiheään lyhytkarvaisia, päätölehdykkä muita isompi, tavallisesti 3- tai 5-liuskainen. Lehdyköiden välissä pieniä välilehdyköitä.
  • Hedelmä: Kierteinen, toisiin kietoutunut, n. 3 mm pitkä pähkylä.
  • Kasvupaikka: Kosteat niityt, ojat, rantaniityt, -pensaikot, -lepikot, -luhdat, kosteat lehdot, lehtokorvet, letot, lähteiköt.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Mesiangervoon pääsee tutustumaan monenlaisilla kosteilla ja multavilla mailla. Laji on yleinen kaikkialla Suomessa, missä vain sopivia kasvupaikkoja löytyy: rantaniityillä, kosteissa lehdoissa, suonlaidoilla ja merenrantapensaikoissa. Laji on hyötynyt hyvin paljon ihmistoiminnasta ja saattaa vallata märät pakettipellot lähes kokonaan, ojatkin ovat usein sitä aivan täynnä. Angervon alleen jättämässä vähässä tilassa ja valossa menestyy vain harva toinen kasvi, mesiangervon sekaan leviäminen onnistuukin muutamalta suurruoholta.

Mesiangervo vastaa kellanvalkoisella kuohuvalla kukinnallaan olennaisesti Suomen keskikesän kukkaloistosta. Kasvin varttuminen kukkimisikään kestää jopa 9–10 vuotta, mutta kukinta on sitäkin näyttävämpi. Lämpiminä kesäpäivinä kukinnon tympeän imelä, hieman vaniljamainen tuoksu houkuttelee pilvittäin pölyttäjähyönteisiä. Kukissa ei ole mettä, vaan pölyttäjät saavat palkinnokseen siitepölyä, joka leviää kukasta toiseen myös tuulen mukana. Mesiangervon kova varsi jää talventörröttäjäksi ja kierteiset pähkylät leviävät hangen pinnalla.

Mesiangervon aromikkaita kukkia on käytetty viinin, oluen, sahdin ja siman mausteena. Maljakkoon leikattuna kukkien voimakas tuoksu täyttää koko huoneen. Ennen vanhaan mesiangervon kukkia jopa ripoteltiin lattioille ennen pitoja: juhlijoiden jaloissa murskaantuvista kukista nouseva tuoksu peitti mahdolliset henkilökohtaisen hygienian puutteet ja muutkin epämiellyttävä hajut. Mesiangervoa on käytetty rohdoksi monenlaisiin vaivoihin. Vuonna 1839 saksalaiset kemistit tunnistivat lehdistä uuden kemikaalin, spireahapon. Samantyyppinen aine löytyi myös pajujen lehdistä ja salisyylihappo tuli tunnetuksi päänsärkylääke Aspiriinista. Myöhemmin todettiin, että angervojen spireahappo asetyyliryhmällä lisättynä ei ollut lääkevaikutuksiltaan huonompi, mutta sivuvaikutuksiltaan vähäisempi. Tehoaineidensa takia mesiangervon kukista valmistettua teetä on syytä käyttää hyvin varoen jos lainkaan omin päin ja lehtiäkin annostella vain pieninä määrinä yrttiteesekoituksiin. Mesiangervo on ‘ei uuselintarvike’ (aiemmin kauppayrtti) ja Pohjanmaan maakuntakasvi.

Herkullinen särkylääke

“Voimakas mesiangervo jakaa mielipiteitä yhtä paljon kuin karvasmanteli ja marsipaani.”
Ote Jouni Toivasen Viettelevät villiyrtit -kirjasta
“Keskivahva, aromaattinen, maussa mantelia ja hunajaa, mesimäinen”
Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta
“Nuoret lehdet ja kukat hyvää oluen, kaljan ja siman maustetta.”
Ote kansanhuoltoministeriön tiedoitustoimiston päällikön Untamo Utrion toimittamasta teoksesta Pois pula ja puutteet vuodelta 1943
“Kasvi on myrkytön.”
Myrkytystietokeskuksen luonnehdinta
Mesiangervo (kaikki kasvinosat) on myös Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla ravintolisäaineeksi statuksella ‘ei uuselintarvike’.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page