Puna-apila ja metsäapila

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Metsäapila

Trifolium medium

  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 20–45 cm. Varsi koheneva–pysty, mutkainen, harvakarvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, purppuranpunainen, 12–20 mm pitkä, tyveltä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, verhiöntorvi kalju, liuskat karvaisia, alin liuska muita pitempi. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, tiheä, pallomainen tähkä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen, lehdykät suikeita–soikeita, ehyt–nirhalaitaisia, laikuttomia. Korvakkeet tasasoukan suikeat, pitkäkärkiset, ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet.
  • Hedelmä: Avautumaton palko, jää verhiön sisään.
  • Kasvupaikka: Niityt, pientareet, tienreunat, joutomaat, lehtomaiset metsät, metsänreunat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Metsäapila kuuluu alkuperäiseen kasvilajistoomme. Valoa ja lämpöä vaativana se ei menesty synkillä saloilla, avoimilla paikoilla se ei puolestaan pärjää kilpailussa varsinaisille niittylajeille. Metsänreunoissa ja valoisissa rinnemetsissä se viihtyy mainiosti, samoin myrskytuhoalueilla, paloaukeilla, hakkuuaukioilla ja muilla aukkopaikoilla. Laji näyttää hyötyneen ihmisen toiminnasta, kuten metsien raivauksesta ja rinnemetsien kohtuullisesta laiduntamisesta, onpa se levittäytynyt alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan ihmisen naapuriksikin. Vaikka metsäapila muistuttaa suuresti sukunsa hyötykasvien lippulaivaa puna-apilaa, se itse on tuskin koskaan ollut mikään merkittävä rehukasvi.

Useimmat apilat vaativat ristipölytystä, jotta itäviä siemeniä kehittyy. Mikä tahansa ötökkä ei kuitenkaan tehtävään kelpaa: apilan kukka on pitkätorvinen ja tyveltä yhdislehtinen, minkä vuoksi vain suurehkot kimalaiset, mehiläiset ja eräät perhoset ylettyvät pitkällä imukärsällään meteen. Joskus teriöntorven tyveltä voi löytää pienen reiän, jonka joku lyhytkärsäinen hyönteinen on purrut päästäkseen käsiksi kasvin mesivarastoihin – tämä ei tietenkään edistä millään tavalla apilan pölyttymistä.

Erotuksena puna-apilaan (T. pratense) metsäapilan lehdykät ovat pidempiä, kapeampia ja useimmiten vailla puna-apilalle tyypillistä vaaleaa V-kuviota. Lisäksi puna-apilan kukinto on perätön, hieman tiheämpi ja teriö vaaleampi, jopa lähes valkoinen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page