© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Metsälitukka

Cardamine flexuosa

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: Moni- tai joskus 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi polvekkaan mutkainen, tyvestä usein karvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 2,5–3 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä yleensä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Tyviruusuke epäselvä ja vähälehtinen, pian lakastuva, varsilehdet kierteisesti, tav. 5–10, ruusukelehtiä isompia, keskenään jokseenkin samankokoisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–6-parinen, päätölehdykällinen, lehdykät soikeita–munuaismaisia.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, pitkittäin aukeava, hoikka, litteä, 15–25 mm pitkä, yläviisto litu, jonka kärjessä selvä, n. 1 mm pitkä ota. Lituperä 1/3–1/2 lidun pituudesta, siirottava.
  • Kasvupaikka: Lähteiköt, puronvarret, kosteat lehdot, korvet, myös rikkaruohona kasvihuoneissa, taimitarhoilla ja istutuksissa.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Metsälitukka kasvaa Suomessa levinneisyytensä koillisrajalla, jääkauden jälkeisen lämpökauden reliktinä ja säilyy talven yli vain suotuisimmilla paikoilla. Se hakeutuukin lähteikköihin, joissa kasvukausi on tarpeeksi pitkä ja maa pysyy ympäri vuoden sulana. Vedenpinnan korkeuden vaihtelut raivaavat sille lisäksi sopivia paljaan maan laikkuja, myös kaatuneiden puiden tai laiduntavien eläinten rikkoma maanpinta on lajille mieleen.

Suomesta tunnettiin pitkään yksi ainoa metsälitukkaesiintymä Ahvenanmaalta, joka vaikuttaa kuitenkin nykyisin hävinneen. Manner-Suomesta tunnetaan sentään seitsemän alkuperäisen tuntuista metsälitukan kasvupaikkaa Pöytyällä, Asikkalassa, Valkealassa ja Luumäellä, tosin kaksi näistäkin lienee kadonnut. Monissa säilyneissäkin paikoissa laji on vähentynyt viime aikoina. Metsälitukkaa uhkaavat sen kasvupaikkojen kosteusolosuhteitta muuttavat kaivaukset ja raivaukset. Metsälitukka on kuitenkin yleinen kasvihuonerikkakasvi, joka saattaa taimien tai puutarhajätteen mukana kulkeutua kasvamaan tilapäisesti yllättäviinkin paikkoihin, missä vain on riittävästi kosteutta ja varjoa.

Metsälitukan erottaminen kookkaammista sukulaisistaan purolitukasta (C. amara) ja luhtalitukasta (C. pratensis) voi olla vaikeaa ainakin kukinta-ajan ulkopuolella. Purolitukan ja luhtalitukan terälehdet ovat selvästi suuremmat kuin metsälitukalla, 7–15 mm, lisäksi purolitukan heteiden ponnet ovat sinipunaiset. Metsälitukka muistuttaa paljon myös mäkilitukkaa (C. hirsuta), kasvit on väliin katsottu jopa saman lajin alalajeiksi. Onneksi lajien erilaiset kasvupaikat vähentävät sekoittamisen vaaraa. Parhaita erottavia tuntomerkkejä ovat mäkilitukan selvä tyviruusuke ja varsilehtien vähäisyys. Lisäksi sillä on yleensä vain neljä hedettä ja sen pitkät ja siirottavat lituperät muodostavat selvän kulman lidun kanssa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page