© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Miekkavalkku

Cephalanthera longifolia

  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, vaakasuora.
  • Korkeus: 25–50 cm. Varsi kalju.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, kellomainen, usein vain puoliksi avautunut, valkoinen, 10–16 mm pitkä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, lähes samankokoisia, 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, kehälehtiä lyhyempi, puolivälistä kurouman jakama, tylppäkärkinen, kärjessä keltainen läiskä. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto harsu, 5–20-kukkainen tähkä, kukat yläviistot.
  • Lehdet: Kierteisesti, lähes kahdessa rivissä, ruodittomia, 6–10 kpl. Lapa suikea–lähes tasasoukka, ehytlaitainen, silposuoninen.
  • Hedelmä: Pysty kota, siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Lehdot, metsänreunat. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Miekkavalkku on keskieurooppalainen laji, joka kasvaa Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla vain Ahvenanmaan saariston kalkkipitoisilla alueilla. Se viihtyy parhaiten valoisissa lehdoissa, lehtoniityillä ja hakamailla, ja nykyään lajia uhkaa kasvupaikkojen umpeenkasvu ja kuusettuminen. Ennenaikaan kun metsiä laidunnettiin ja lehtoniityiltä kerättiin karjalle apetta, miekkavalkku oli yleisempi ja runsaampi. Myös paisunut metsäkauriskanta verottaa miekkavalkkuja: tiheimmän kauriskannan alueilla näkee runsaasti versoja, joista yläosa on syöty. Rauhoituksesta huolimatta myös poiminta ja siirto puutarhoihin varjostavat edelleen lajin tulevaisuutta. Paikoin kasvia on vielä melko paljon jäljellä ja tällöin voi saada käsityksen, miltä tuhansien valkoisten kukkien kirjoma maisema on näyttänyt.

Miekkavalkun kauniissa kukissa ei ole mettä palkkioksi pölyttäjille. Kukissa käyvät pienet mesipistiäiset, etenkin maamehiläiset keräävät ja vievät pesiinsä huulen pinnalta keltaista jauhetta, joka jäljittelee siitepölyä. Todellisuudessa se on kuitenkin pelkkää kasvin pintasolukkoa, jonka ravintoarvo on mitätön. Miekkavalkun siitepöly on kahdessa pölymyhkyssä, jotka liimautuvat kukassa häärivän mehiläisen selkään. Pölytystulos vaihtelee suuresti, ilmeisesti pääasiassa kasvupaikan maamehiläisten runsauden mukaan, mutta on tavallisesti huono. Miekkavalkun lisäksi Suomessa kasvaa toinenkin valkkulaji, harvinainen ja äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu punavalkku (C. rubra). Sen kukat ovat vaaleanpunaiset ja kasvia esiintyy vain Manner-Suomessa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page