Karvakirveli, C. hirsutum Karvakirveli, C. hirsutum Karvakirveli, C. hirsutum Kultakirveli, C. aureum Kultakirveli, C. aureum Kultakirveli, C. aureum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mukulakirveli

Chaerophyllum bulbosum

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho. Juurimukula pyöreähkön pallomainen, n. 2 cm leveä.
  • Korkeus: 100–200 cm. Varsi yläosasta haarova, punaruskeatäpläinen, alaosasta harvaan jäykkäkarvainen, yläosasta kalju, täyteinen, nivelkohdista turvonnut.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, alle 6 mm leveä (laitakukat hieman vastakohtaisia ja muita suurempia); terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja. Pääsarja suojuslehdetön, pikkusarjojen suojus 3–5(–7)-lehtinen, suojuslehdet erikokoisia, kapeanpuikeita, pitkäsuippuisia.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, kanta tuppimainen. Lapa kolmiomainen, 3–4 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät kapealiuskaisia, liuskat 0,5–1 mm leveitä.
  • Hedelmä: Leveän sukkulamainen, 2-lohkoinen, matala- ja tylppäharjuinen, kalju, ruskea, 4–6 mm pitkä lohkohedelmä, vartalot uloskaartuvat.
  • Kasvupaikka: Puistot, puutarhat, tienvarret. Viljelyjäänne.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kirveleiden suvun tieteellinen nimi on yhdistelmä kreikan sanoista charein, ‘iloita’ ja fyllos, ‘lehti’. Ilon aiheeksi on arveltu lehtien kauniin vihreää väriä ja miellyttävää tuoksua – eräillä suvun myrkyllisillä lajeilla tosin on myös huumaavia ominaisuuksia. Hienolehdykkäistä mukulakirveliä saattaa äkkiseltään erehtyä pitämään koiranputkena (Anthriscus sylvestris), mutta mukulakirvelin lehdet ovat vielä hennomman pitsimäiset, varren tyvellä on pitkiä karvoja ja nivelkohdat ovat selvästi turvonneet. Maata kaivelemalla löytyy vielä pyöreän pallomainen juurimukula.

Ennen kuin löytöretkeilijät toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan, suomalaisetkin viljelivät ruokajuureksena mukulakirveliä tämän tärkkelyspitoisen juurimukulan takia. Nuoret versot sopivat lisäksi hyvin salaatiksi. Nykyisin lajin hyötykäyttö on vaipunut lähes täysin unholaan ja miedon kastanjanmakuisesta mukulakirvelistä on tullut harvinainen herkku. Mukulakirveli otettiin viljelyyn ilmeisesti verraten myöhään, sillä antiikin ajoilta ei ole tietoja sen käytöstä. Usein ihminen on muuttanut viljelyyn ottamiaan kasveja jalostuksen avulla niin paljon, että ne eroavat huomattavasti luonnonvaraisista kantamuodoistaan ja usein niiden säilyminen on täysin ihmisen varassa. Monet viljelykasvit eivät enää pärjää luonnonkasvillisuuden joukossa, koska ihminen on kehittänyt niitä satoisimmiksi tai muuten omalta kannaltaan sopivimmiksi: esimerkiksi monien kasvien suojakeinot – piikit ja myrkyt – ovat kadonneet viljelyn myötä. Mukulakirvelissä ei näy mitään domestikaation merkkejä, eikä sillä näytä olleen vaikeuksia säilyä luonnonkasvillisuutemme joukossa halki vuosisatojen. Luonnossamme kasvavat mukulakirveliesiintymät saattavat aivan hyvin liittyä kasvupaikkansa muinaiskyliin, tosin lajia on saatettu viljellä myöhemmin vallastalojen tai niiden alustalaisten tarhoissa. Lajia on aikanaan levitetty maahamme pohjoista Suomea myöten, mutta se näyttää pystyneen kotiutumaan vain etelään: vakiintuneita mukulakirveliesiintymiä on Helsingin seudulla, Inkoossa, Turussa ja Vammalassa.

Karvakirveli & Kultakirveli

Chaerophyllum hirsutum & Chaerophyllum aureum

Muita meillä ainakin satunnaisena tavattavia kirveleitä ovat idänkirveli (jota monissa teoksissa pidetään mukulakirvelin alalajina, C. b. ssp. prescottii), tämän osion karva- ja kultakirveli sekä tuoksukirveli ja vielä myrkkykirveli (C. temulum). Ne kaikki voivat olla enemmän tai vähemmän karvaisia, varmimmin tietysti karvakirveli (jonka pikkusarjojen suojuslehdet ovat kuitenkin vähempi karvaisia kuin kultakirvelin).

Kirvelit järjestykseen

Suomessa tavattavia, kirvelien Chaerophyllum sukuun kuuluvia lajeja ovat tämän sivun mukula-, karva- ja kultakirvelin lisäksi idän-, myrkky- ja tuoksukirveli. Lisäksi luonnostamme voi tavata omaan Myrrhis sukuunsa kuuluvan saksankirvelin ja koiranputken Anthriscus sukuun kuuluvat mauste- ja piikkikirvelin, molemmat hyvin harvinaisina (piikkikirveliä karkulaisena tuskin ollenkaan) ja viimeisenä kirvelinä vielä vuorikirvelin jonka sukunimi on Molopospermum.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page