Phlomis purpurea Phlomis italica Phlomis fruticosa

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mukulapaloyrtti

Phlomis tuberosa

  • Lat. synonyymi: Phlomoides tuberosa
  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Osa juurista mukulallisia.
  • Korkeus: 50–100 cm. Varsi 4-särmäinen, tummanpunainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vaaleanpunainen–sinipunainen, 15–20 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen. Ylähuuli kupera, karvainen, kärjessä valkoinen tupsu; alahuuli 3-liuskainen. Verhiö säteittäinen, 5-liuskainen. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä, 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, harsu, tiheitten lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
  • Lehdet: Vastakkain, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa puikea, herttatyvinen, alta karvainen, päältä harvakarvainen, nyhälaitainen; varsilehtien lapa pienempi, puikea–soikea, matalaan herttatyvinen. Kukinnon tukilehdet suikeita, paljon kukkia pitempiä.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Tienvarsilla, ratapihoilla, joutomailla, puistoissa.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Mukulapaloyrtti on suomalaisessa luonnossa eksoottinen ilmestys. Lajin alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Lounais-Aasiaan ja Siperiaan, jossa se kasvaa kuivilla aroilla, niityillä ja kivisillä mäillä. Pohjolassa se on syystä tai toisesta kotiutunut vain Suomeen ja on meilläkin harvinainen erikoisuus. Puutarhakarkulaisena ja siementulokkaana sen on havaittu kasvavan jopa Oulussa saakka. Lajin pysyvä levinneisyysalue on kuitenkin paljon eteläisempi: tämän kulttuurikasvin löytää helpoiten ruuhka-Suomen tienvarsilta, multakasoilta tai metsänreunasta vaikkapa läheltä vanhojen rakennusten raunioita. Luonnossa kasvavat yksilöt on paras jättää rauhaan – pihan koristukseksi lajin voi hankkia puutarhamyymälästä. Vaalean lilanruusunpunaisine kukkineen mukulapaloyrtti on näyttävä lisä perennaryhmiin aurinkoisille paikoilla ja käyttökelpoinen myös leikkokukkana. Jäykät, punertavat varret säilyvät kuihduttuaan puutarhassa läpi talven tai ne voi leikata syksyllä hedelmystöineen näyttäviksi kuivakukiksi.

Meillä Suomessa paloyrttisuvun lajeista on kokeiltu perennana vain mukulapaloyrttiä, mutta sen sukulaisten joukosta löytyisi varmaan muitakin ilmastossamme pärjääviä lajeja.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page