© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Musta-apila

Trifolium spadiceum

  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: 2- tai harvoin 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–35 cm. Varsi pysty, kaljuhko. Paalujuuri voimakas.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, aluksi kullankeltainen, pian tummanruskea–musta, 4–6 mm pitkä, tyveltä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, 2 liuskaa lyhyitä ja kaljuja, 3 pitkiä ja karvaisia. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, tiheä, tähkämäinen ryhmä. Usein 2 kukintoa yhdessä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät soikeita, nirhalaitaisia, myös keskilehdykkä ruoditon. Korvakkeet ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet, lehtiruotia lyhyemmät.
  • Hedelmä: Avautumaton palko, jää verhiön sisään.
  • Kasvupaikka: Niityt, laidunmaat, pientareet, pensaikot.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Rehuapiloiden lisäksi karjatalous toi aikoinaan luontoomme muiden muassa kaakkoisen musta-apilan. Laji kotiutui ihmistoiminnan myötä aukkoisten pientareiden ja niitynlaiteiden kasviyhdyskuntiin, rehukasvina se ei ole koskaan ollut merkittävä. Karjan siirryttyä sisäruokintaan tai laiduntamaan kylvönurmilla luonnonniittyjen sijaan, maalaismaisema alkoi vähitellen umpeenkasvaa. Musta-apila on monen muun perinneympäristöjen lajin tapaan harvinaistunut suuresti ja sen alamäki jatkuu edelleen. Perinteisen maatalouden luomien kasvupaikkojen vähentyessä lajin saattaa tavata myös joutomailta ja muilta epävakailta paikoilta – silloinkin tosin yleensä vielä aivan hiljattain viljellyillä alueilla. Peltojen kalkitseminenkin on saattanut vaikuttaa musta-apilan esiintymiseen ja runsauteen, sillä laji on kalkinkarttaja.

Moni ahkerakaan retkeilijä ei enää Nyky-Suomessa välttämättä kohtaa musta-apilaa. Niukkana niittykasvillisuuden joukossa kasvaessaan laji ei ole varsinaisesti huomiota herättävä, vaikka sen kukan väri onkin luonnossamme ainutlaatuinen: kukkien kullankeltainen väri painuu pian mustanruskeaksi ja säilyy muuttumattomana siementen kypsymiseen saakka. Mikäköhän pölyttäjä tuntee vetoa lajin kukintoihin?

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page