Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Mustakoiso
Solanum nigrum
- Heimo: Koisokasvit – Solanaceae
- Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
- Korkeus: 20–80 cm. Varsi koheneva–pysty, heikosti särmikäs, kalju tai harvaan myötäkarvainen, harvoin runsaskarvainen.
- Kukka: Säteittäinen. Teriö valkoinen, yhdislehtinen, ratasmainen, 5-liuskainen, 6–14 mm leveä. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, syvään 5-liuskainen. Heteitä 5, ponnet yhdessä kartiomaisena ryhmänä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto harsu, yleensä 3–8-kukkainen viuhko.
- Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia. Lehtilapa puikea, soikea tai vinoneliömäinen, ohut, laita isohampainen tai joskus ehyt.
- Hedelmä: Pallomainen tai hieman pituuttaan leveämpi, kypsänä musta tai joskus vihreä, 5–10 mm pitkä marja.
- Kasvupaikka: Puutarhat, pihat, viljelymaat, maakasat, joutomaat, rannat.
- Kukinta: Heinä–lokakuu.
Voimme syyttää tai kiittää pohjoista ilmastoamme siitä, etteivät monet keskieurooppalaiset kasvit tule meillä toimeen tai ovat harvinaisia. Mustakoiso on etelämpänä vaarallinen myrkkykasvi – sen luonnetta kuvaa hyvin lajin englanninkielinen nimi, nightshade, ’yönsiimes’. Tämä salamyhkäinen nimi viestittää, että kasvi on pimeyden, kuoleman ja niihin liittyvien noitien liittolainen. Etelämpänä laji on yleinen rikkaruoho, mutta meillä mustakoisoa kasvaa lähinnä Etelä-Suomen ravinteisilla, lämpimillä paikoilla puutarhoissa, joutomailla ja pelloillakin, yleensä ottaen paikoissa, joihin ihmisen eläminen vaikuttaa. Eteläisimmässäkin Suomessa yksivuotinen kasvi ehtii vain suotuisina kesinä kypsyttää siemenensä, ja ensimmäiset yöpakkaset koituvat usein vielä lokakuussa kukkivien koisojen kohtaloksi. Muualla Euroopassa mustakoisoa on käytetty kansanlääkinnässä: tuoreista lehdistä muserretulla lehtimassalla hoidetaan ulkoisesti tulehduksia ja märkiviä haavoja. Koisojen sisältämät alkaloidit, eritoten solaniini, ovat käypää raaka-ainetta myös modernille lääketeollisuudelle. Kirjallisuudessa esiintyy jopa tietoja, että marjoja tai lehtiä voisi syödä, mutta niihin on varminta olla luottamatta.
Lähinnä eteläisen Suomen satamissa, kasvimailla ja pihapiireissä saattaa satunnaisesti tavata lehdiltään ehytlaitaista ja hyvin karvaista mustakoisoa muistuttavan eteläamerikkalaisen kehtokoison (S. physalifolium). Parhaiten sen tunnistaa hedelmävaiheessa, jolloin verhiö suurenee väljähköksi, paperimaiseksi suojukseksi kypsyvän marjan ympärille.
