© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mustikka

Vaccinium myrtillus

  • Nimi myös: Kangasmustikka
  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Juurakollinen.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi pysty, runsashaarainen, puutunut, vanhat varret liereitä, ruskeita, nuoret särmikkäitä, vihreitä, kaljuja.
  • Kukka: Teriö leveän ruukkumainen, vihertävänkellertävä–punertava, 4–6 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 4–5-liuskainen. Verhiö hyvin matalaan 5-liuskainen. Heteitä 4 tai 8. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, talveksi varisevia. Lapa soikea–puikea, suippo, hienosahainen, puhtaanvihreä, himmeäkiiltoinen.
  • Hedelmä: Pallomainen, 6–8 mm leveä, tummansininen ja vahapeitteinen tai musta ja kiiltävä, harvoin likaisenvalkoinen, sisältä tummansininen, mehukas (pohjus)marja.
  • Kasvupaikka: Tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät ja korvet, myös kuivat kangasmetsät ja tunturikankaat.
  • Kukinta: Touko–kesä(–heinä)kuu.

Mustikka on yleisimpiä metsäkasvejamme ja lukeutuu havumetsiemme valtavarpuihin. Se on tuoreen eli mustikkatyypin (MT) kangasmetsän tyyppilaji. Laji on kuitenkin vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Mustikka ei viihdy kuivassa, paahteisessa ympäristössä ja laajamittainen tehometsätalous on tärkein syy mustikan alamäkeen. Mustikan kaltaisilla yleisillä lajeilla on suuri vaikutus myös muiden kasvien ja eläinten esiintymiseen, yhteisöjen rakenteeseen ja toimintaan. Mustikka on tärkeä myös ihmisille: laji on pidetyimpiä ja taloudellisesti tärkeimpiä metsämarjojamme.

Vihreinä talven yli säilyvät mustikanvarvut ovat oivallista talviravintoa poroille, jäniksille ja hirville, hangen alla talvehtivista myyristä puhumattakaan. Mustikan biomassasta suurin osa on turvassa maan alla juuristossa, joten se toipuu varsin nopeasti kasvinsyöjien kurituksesta. Lehtensä kasvi varistaa syksyllä, mutta koristaa sitä ennen maisemaa kauniin punakeltaisella syysvärityksellään. Talveksi mustikanvarvut tarvitsevat suojakseen riittävän lumipeitteen, muutoin ilmaverso paleltuu kuoliaaksi.

Mustikka kukkii varhain keväällä lehtien puhjetessa, ja toukokuun säät säätelevät pitkälti syksyn marjasadon. Olennaisen tärkeää on pölyttäjien määrä: mustikan kukat houkuttelevat monenlaisia hyönteisiä pienistä kärpäsistä ja kovakuoriaisista kimalaisiin ja perhosiin. Kimalaiset on mustikan tärkein pölyttäjäryhmä. Jos säät ovat pölytysaikaan kovin viileitä, vaihtolämpöiset hyönteiset eivät lennä ja pölytys epäonnistuu. Mustikan kukat ovat lisäksi hallanarkoja ja yksi pakkasyö voi tuhota koko sadon vielä raakilevaiheessakin. Saaret ja vastaavat ilmastoltaan erityisen suotuisat paikat tuottavat satoa usein huonoinakin marjavuosina.

Keskimäärin joka kymmenes mustikka hyötykäyttöön

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) mukaan koko Suomen mustikkasadon määrä on hyvänä satovuotena yli 300 miljoonaa kiloa ja huonona alla 100. Kun satovuosi on hyvä, yhdeltä hehtaarilta voi kerätä yli 30 kg mustikoita. Vuoden 2015 lasketussa ennätyskukinnassa oli yli tuhat kukkaa neliömetrillä.
Noin kymmenesosa mustikkasadosta päätyy ihmisten ruokapöytiin. Ihmisten lisäksi mustikoita nauttivat karhut (jopa 20 kg päivässä) ja lisäksi vielä mäyrät, ketut, supikoirat, oravat sekä metsäkanalinnut.

Ei mikään uuselintarvike

Marjojen lisäksi villiyrttiharrastajat käyttävät mustikan nuoria lehtiä ja versoja yrttiteeaineksina. Mustikka onkin Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla statuksella ‘ei uuselintarvike’ (aiemmin kauppayrtti).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page