Piiankieli, E. plantagineum Piiankieli, E. plantagineum Piiankieli, E. plantagineum Slideshow

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Neidonkieli

Echium vulgare

  • Nimi myös: Kyläneidonkieli, Piennarneidonkieli
  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho. Pääjuuri punertavanruskea–sinipunainen, värjäävä.
  • Korkeus: 30–90 cm. Varsi haaraton–tyveltä haarova, alaviistoon karheakarvainen, tyvi sinipunainen.
  • Kukka: Melko selvästi vastakohtainen, 10–18 mm leveä. Teriö aluksi punainen, lopulta sininen, joskus sinipunainen (harvoin valkoinen), yhdislehtinen, suppilomainen, hieman kaareva, matalaan 5-liuskainen, ulkopinnalta karvainen. Verhiö yhdislehtinen, lähes tyveen saakka 5-liuskainen, liuskat neulasmaisia, tiheään sukakarvaisia. Heteitä 4–5, eripituisia, kaikki teriötä pidempiä, palhot punaisia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Latvakukinto pitkä ja harsuhko, lehtihankaiset osakukinnot toispuoleisia viuhkoja eli kiemuroita.
  • Lehdet: Ruusuke- ja tyvilehdet ruodillisia, ruoti litteä. Ylemmät varsilehdet kierteisesti, ruodittomia. Lapa tasasoukka–kapeansuikea, ehytlaitainen 1-suoninen, karvainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset liereähköjä, kurttuisia.
  • Kasvupaikka: Tienvarret, kyläkedot, töyräät, lastauspaikat. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Neidonkielen alkukoti on jossakin Euroopan eteläosissa. Eniten suvun lajeja on Etu-Aasiassa, Välimeren maissa ja Makaronesian alueella. Meillä neidonkieli on ihmisen mukana levinnyt tulokas, joka viihtyy parhaiten lämpimillä, paahteisilla paikoilla helposti vettä läpäisevällä kalkkipitoisella maaperällä. Useimmiten sen löytää ratapihoilta, satamien liepeillä, tienpientareilla ja hiekkaisilta kedoilta.

Satunnaisena neidonkieltä voi löytää jopa Oulun tienoilta saakka, mutta harvat vakinaiset esiintymät ovat eteläisessä Suomessa. Useimmiten luonnostamme löytää vain yksittäisiä, mutta sitäkin näkyvämpiä kasviyksilöitä. Neidonkieltä lienee kasvatettu aikoinaan koristekasvina, eikä se häpeäisi nykyisten puutarhakasvien rinnallakaan: kukinto on näyttävä ja kestää pitkään. Lisäksi se houkuttelee monenlaisia hyönteisiä – etenkin mesipistiäiset, kaaliperhoset ja kiitäjät ovat kiinnostuneita sen mesipitoisista kukista. Neidonkielen kukat esiintyöntyvine emin luotteineen (joidenkin mielestä myös siemenet) muistuttavat hieman käärmeen päätä, minkä vuoksi sitä on aikoinaan käytetty käärmeenpuremien rohtona. Muistona tästä uskomuksesta neidonkielien tieteellinen nimi on johdettu muinaiskreikan kyytä tarkoittavasta sanasta echis.

Piiankieli

Echium plantagineum

Neidonkielen lähisukulaista, yksivuotista piiankieltä (nimi myös ratamoneidonkieli) saattaa toisinaan tavata luonnostamme puutarhakarkulaisena. Piiankieli on erotettavissa neidonkielestä tyvilehtien selvän sivusuonituksen ja teriöiden suuremman koon perusteella. Ja yksi erottava tekijä on heteiden koko: neidonkielellä kaikki heteet kurottuvat teriön ulkopuolelle, piiankielellä selkeästi vain 2, loput jäävät teriön sisään. Piiankieli on myöhäisempi kukkija, kukkivana sitä voi tavata vielä syyskuussakin.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page