Ssp. borealis var. pumilus

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Niittyleinikki

Ranunculus acris

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pystyhkö.
  • Korkeus: 5–100 cm. Varsi pysty, monihaarainen, karvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kullankeltainen, 12–25 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, teriönmyötäisiä, karvaisia. Kukkapohjus kalju. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu, viuhkomainen, 1–20-kukkainen, kukkaperät sileitä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkä–lyhytruotisia, varsilehdet lähes ruodittomia. Tyvilehtien lapa pyöreähkö, 3–5(–9)-liuskainen, liuskat vaihtelevasti toistamiseen liuskaisia–hampaisia, teräväkärkisiä. Varsilehtien lapa 3-liuskainen, liuskat ehyitä–epäsäännöllisesti isohampaisia.
  • Hedelmä: Kalju, 2–3,5 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,2–0,8 mm pitkä, suora–käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Niityt, tienvarret, pientareet, pihat, tuoreet metsät, lehdot, korvet, jokivarret, järvenrannat, tunturiniityt.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Niittyleinikki on klassinen peruskoulun oppikirjojen esimerkkikasvi ja siksi monille tuttu jo lapsuudesta. Se on kuitenkin hyvin monimuotoinen laji, joka on laajan levinneisyysalueensa eri osissa kehittynyt erilaisiksi alalajeiksi. Eteläinen alalaji, piennarniittyleinikki (ssp. acris) vastaa useimpien mielikuvaa luontoretkiltä tutusta niittyleinikistä. Sen alkuperäisiä kasvupaikkoja maassamme ovat merenrantaniittyjen yläosat ja multavat jokivarsiniityt. Maatalousympäristössä se on laidunniittyjen peruslajistoa, sillä karja ei yleensä kajoa myrkylliseen kasviin. Laji on myös ihmiselle epäterveellinen.

Puistonurmikoilla ja vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla kasvaa meillä tulokkaana esiintyvä leveälehtinen puistoniittyleinikki (ssp. friesianus). Siitä on myös jalostettu puutarhakasveja, kuten kerrannaisteriöinen muoto, jota kaupataan nappileinikin nimellä. Maamme pohjoisiinkin kolkkiin riittää omat kolme niittyleinikkityyppiään, jotka nykyisin luokitellaan lapinniittyleinikin (idänniittyleinikin, ssp. borealis) muunnoksiksi. Siperian taigan idänniittyleinikki (var. borealis), joka ulottaa levinneisyysalueensa Lapin ja Kuusamon joenvarsiniityille ja jokitörmille, näyttää tylppine lehdyköineen ja vähine kukkineen eteläsuomalaisen silmään jo hiukan oudolta, samoin kuin tiheästi ruskeahkokarvainen villaniittyleinikki (var. villosus). Lapin tuntureilla kasvavaa matalaa, tanakkaa ja yleensä yksikukkaista tunturiniittyleinikkiä (var. pumilus) ei lapinkävijä enää hevin yhdistä kookkaisiin ja runsashaaraisiin eteläisiin serkkuihinsa.

Pihapiiristä löytyy myös koko joukko muita leinikkejä, joita usein erehdyksessä nimitetään niittyleinikeiksi. Rönsyleinikki (R. repens) on yleensä helppo tunnistaa matalan kasvutapansa ja ruodillisten päätelehdyköittensä avulla. Komeasti kukkivan aholeinikin (R. polyathemos) lehdet ovat liuskaisemmat kuin niittyleinikillä. Lisäksi kummallakin lajilla kukkaperät ovat uurteiset, niittyleinikillä sen sijaan sileät. Apomiktisten kevätleinikkilajiryhmien edustajiin verrattaessa hyvä tuntomerkki löytyy varsilehdistä: niittyleinikillä ne ovat kolmiliuskaiset, kevätleinikeillä 5–9-liuskaiset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page